No niin. Eilen oli sitten se kauan odotettu toko-ryhmän aloituskerta. Sen verran muutosta käsikirjoitukseen tuli, että me mentiinkin jo tuntia aikaisemmin toiseen ryhmään - ja jäätiin sitten vielä senkin jälkeen venymään kentälle :)

 En aio tehdä tästä blogistani mitään yksityiskohtaisesti selitettyä treeniblogia, vaan kirjailen joitakin niitä näitä omasta mielestäni olennaisia huomioita. Jos ne nyt ketään kiinnostavatkaan.

 Eiliseltä päällimmäisenä mieleeni jäi, että meidän kohdallamme treenikerrat kannattaa aloittaa ruokapalkalla. Sen avulla koin saavani Hunkan paremmin "kuulolle".

 Kovasti Hunkaa kiinnostivat ympärillä, siellä täällä, edessä ja takana - ja joka puolella! - liikkuvat toiset koirat. Niistä meidän täytyy saada itsellemme "ilmaa vain" ja se ei tule muuten kuin ahkerasti kentällä kulkemalla ja treenaamalla.

 Loppua kohden Hunkan tarkkaavaisuus omaan tekemiseemme selvästi parani. Nyt siitä pitää vain tehdä se maailman tärkein asia!

 Ensi maanantaista alkaen meidän ryhmämme siirtyy illan ensimmäiseksi ryhmäksi, koska tuohon aikaan yhtä aikaa kentällä ovat myös kanakoirat, joille otetaan ampumisia. Tämä ei sovi illan kaikille toko-koirille.

 Minä olen tästä aikataulun muutoksesta enemmän kuin tyytyväinen. Samalla päästään Hunkan ihan oikeasti "treenaamaan" paukkuja, siinä kaiken muun tekemisen ohessa - tai oikeastaan Hunka saa tilaisuuden "oppia kuuntelemaan" niitä.

 Eilen illalla oli ilmoittautuminen Kainuun Seurakoira- ja Terrierikerhon järjestämiin agility- ja toko-ryhmiin. Minäkin ajelin paikalle ja voi sitä väen tungosta Kajaanin kenneltoimintakeskus Paavolassa! Varmaan lähemmäs sata innokasta koulutuksiin tulijaa. Ehkä jopa enemmän.

 Minulla mielessä oli hakeutua Hunkan kanssa kilpailuihin tähtäävään tottelevaisuuskoulutukseen. Mitään suurensuuria tavoitteita ei kyllä ole, mutta ainakin alokasluokan toko-koulari olisi joskus kiva omistaa! Kaikkein suurimpana haluna on kuitenkin saada porukkatreeniä ympärille ja häiriötekijöitä Hunkalle. Olemme treenanneet jo aivan liian kauan ihan kaksistaan.

 Heti tänään tuli jo sitten paluupostia ja mieli on nyt NIIN iloinen! :-) Olemme päässeet ihan huippuporukkaan! Ryhmäämme vetää ja oppia meille antaa Väisäsen Tiina, jonka oma koira on bordercollie Neppu (FIN TVA & MVA BH Pikkupaimenen Never Say Never). Lisäksi ryhmäämme kuuluu vanha tuttavani Väyrysen Minna omine bortsuineen (kennel Wildmagpie's), Anna ja laekenois belggari Rommi, Henna ja tervubelggari Kami sekä ennestään minulle tuntemattomammat Mari ja sheltti Bitti sekä Kaisa ja Urho, joka kuulomuistini mukaan taitaa olla mudi.

 Ensi maanantaina se alkaa!!!

 Kerrassaan ihanalta tuntuu päästä tähän porukkaan! Vaikka pakko myöntää, että lievää rimakauhua ja alemmuuskompleksiakin on ilmassa... Mutta jospa tämä ryhmä hioo meidät ihan vaikka kisakuntoon!