Niinhän siinä sitten kävi. Että minäkin liityin Facebookiin ja sen myötä tämän blogin päivitys on jäänyt aivan retuperälle.

Facessa kaikki tapahtuu niin nopealla syklillä, kun taas tämä blogi elää ihan jälkijunassa...

Webmestarilleni Minnikselle onkin lähtenyt pyyntö, josko hän osaisi taikoa jonkin systeemin, jolloin Facebook-päivitykseni näkyisivät jollain tavalla myös täällä blogin puolella. (Minniksen vastausta vielä odotellaan... ;)

Mutta kerrataanpa vielä, mitä tässä viimeisen neljän viikon aikana on tapahtunut.

Jäin siis kesälomalle 1. kesäkuuta ja tänään vietetään kesäloman viimeistä päivää... Huomenna alkavat työt - Kainuun Sanomilla. 

Yyteiden lopputulemana minut siirrettiin Kainuun Sanomille, ja niin jäi taakse 25 vuotta kaupunkilehden tekoa Koti-Kajaanissa.

Kovasti olen tässä loman aikana yrittänyt kääntää asentoa korvien välissä...

Kesäloman multihuipennus oli juhannuksena Norjaan suuntautunut näyttelyreissu Miian ja Willan sekä Tarjan ja Amberin kanssa. Eikä ollut ollenkaan pöllömpi reissu... Karma oli paras uros ja sai Norjan sertin ja cacibin, ja tuli näin ollen myös Norjan muotovalioksi! Jippii!!! Myös Willa sai Norjan sertin ja siitä tuli niinikään Norjan muotovalio sekä samalla myös Pohjoismaiden muotovalio. Briardeissa Amberkin oli hienosti pn2, kera vara-sertin ja vara-cacibin.

Retkueemme Pellon Orajärvellä. Tässä ollaan vasta menossa kohti Kilpisjärveä ja Norjaa.

Karma esiintyi ihan todella hienosti minun kanssani, vaikka edellisen kerran ollaan oltu yhdessä kehässä viime kesänä.

ROP Berghuldra's Ariel-Min Lilje ja VSP Tibicinan Lord Of Karma. Keskellä tuomari Prof. Zeev Trainin Israelista.

Tehtävä suoritettu. Tavarat kyytiin ja kotimatka ensin kohti Kilpisjärveä voi alkaa.

Matkalla oli tietysti pakko pysähtyä kuvaamaan koiria vuoristomaisemissa...

Upouudet Norjan muotovaliot Willa ja Karma! Willasta tuli myös Pohjoismaiden muotovalio. (Facebookissa kuvan nähneet: puuttuuko tästä kuvasta jotakin...??? Kiitos Mane!! ;)

Kotimatkalla kohti Kajaania Uusitalon Minna ja Rilla tulivat moikkaamaan meitä päätien varteen Kolarissa. Karma ja Rilla ilmiselvästi muistivat toisensa viime kesän Tromssan reissulta. Olipa ihana nähdä teitä, Minna ja Rilla!!

 

Tänään Karma joutuikin sitten vallan toisenlaiseen koitokseen. Kävimme nimittäin luonnetestissä.

Ihan hyvin meni. +140 pistettä, eikä ainuttakaan miinuspistettä. Aavistuksen pidättyväinen, laukauskokematon. Tuomareina Jari Laine ja Tapio Knuutinen.

Knuutinen muisteli, ettei olisi koskaan aikaisemmin arvostellut tibbeä. No, kerta se oli ensimmäinenkin... ;)

 

Herätys kello 4.30. Startti Kajaanista tasan kello 6.00. Voiko lauantaiaamu mukavammin enää alkaa...

Käväistiin eilen kasvattaja-Susannan sekä Tarjan ja Amberin (Zhamanen Some Like It Hot) Varkauden inttinäyttelyssä. Eikä mennytkään yhtään hullummin... Karma oli paras uros ja vsp, ja Amber pn2 vara-sertillä ja vara-cacibilla.

Tibbet arvosteli tuomari Elina Haapaniemi ja hän olikin yksi syy, miksi Varkauteen oli erityisen mielenkiintoista lähteä. Onhan Elina Haapaniemi myös briardien erikoistuomari ja ainoana suomalaistuomarina hän on saanut osallistua myös briardien tuomarikollegioon National D'Elevagessa Ranskassa. Pidän häntä "tiukkana", mutta asiallisena tuomarina - ainakin briardeissa.

Mitä ilmeisimmin Elina Haapaniemi tykkäsi myös minun Karmastani! Karma voitti valioluokan urokset ja oli siis paras uros ja lopulta vsp. Arvostelu oli ihan loistava, joten kirjataanpas tähän myös se:

"4-vuotias, valkoinen kullanvärisin merkein. Kaunis, tyypikäs uros, erinomaisessa kunnossa. Vankka tyypillinen kokonaisuus, erittäin hyvä pää, silmät ja ilme. Itsetietoinen. Kaunis kaula ja ylälinja, tasapainoiset kulmaukset, sujuva liikkuja. Erittäin hyvä turkinlaatu."

Kuvat puhukoon puolestaan! ;)

Susanna ja Karma odottelevat vielä vuoroaan.

Kilpakumppanit urosten valioluokassa: NO MVA Falamandus Pearls For Girls (vas.) ja FI&EE&LT MVA Pam-Zamirin Roi De Carreaux (kesk.). Minnan muotovalio siinä oikealla :)

ROP C.I.B FI&SE MVA Falamandus Oops I Kick It Again ja VSP FI MVA Tibicinan Lord Of Karma.

Mille merci Susanna!

....

Blogin päivittyminen on viime aikoina ollut vähän huonoa, sillä en ole yksinkertaisesti jaksanut. Työt ja menossa olleet yyteet sekä kevään katkonaiset työviikot ovat kyllä imeneet minusta kaikki mehut.

Yyteiden lopputulos minun kohdallani näyttää nyt siltä, että 25-vuotinen toimittajanpestini kaupunkilehti Koti-Kajaanissa on päättymässä juuri tuona 25-vuotismerkkipäivänä eli 1. kesäkuuta. Siitä eteenpäin minun pitäisi olla Kainuun Sanomien uutisvuoroissa... Ei ihan helppoa minulle, vannoutuneelle kotikajaanilaiselle.

Mutta aika näyttää, miten jätkän käy... 

Kaiken tämän ruljanssin keskellä käytiin vappuviikonloppuna Tarjan kanssa Oulunsalossa Minniksen luona saamassa vauva- ja mummoterapiaa!

Pienet Musta Surmat olivat niin valloittavia ja aktiivisia briardin alkuja, että alta pois! Isomummo Novakin oli vielä varsin hyvässä kunnossa, vaikka näkö ja kuulo eivät ole enää samaa luokkaa kuin "pelkkänä" mummona.

Tässä vielä muutama kuva visiitiltä kennel Black Deathissa. Kiitos Minnis, että saatiin tulla käymään!!! Vaikka samana päivänä oli tulossa vieraita myös Sveitsistä...

Kuvissa pennut 5,5-viikkoisia ja Nova-isomummeli 15 vuotta ja 3 kuukautta! 

 

 

Froteetuki ja kumisukka on vaihtunut kurasäärystimiin... Ovat muuten kätevät! Suojaavat tosi hyvin lumipaakkujen kerääntymiseltä jalkakarvoihin, mutta silti koira voi askeltaa ihan normaalisti, kun tassut ottavat maahan.
 

Jahas. Mistähän sitä taas aloittaisi... Kun viime kirjoituskerrasta on aikaa ja paljon on taas ehtinyt tapahtua. Ei tätä kyllä miksikään uutisblogiksi voi kutsua...

Mutta aloitetaan siitä, mihin viimeksi jäätiin.

Eli talvilomaviikolla (viikolla 12) käytin Hunkan veteraanitarkastuksessa Countrypoliksessa. Eläinlääkäri Marja Ojalehto kirjasi käynnistämme seuraavaa:

"Hunkan terveystarkastus ja verikokeet. 
 Omistajaa on huolestuttanut lähinnä eturauhasen tilanne. Aikaisemmin on otettu mm. Tardak-hoitoja sekä Ypozane-kuuri. Hunka läähättelee, eturauhanen saattaa vaivata, koska myös takaliikkeissä on havaittavissa jäykkyyttä jne.
 Tarkastuksessa Hunka on kliinisesti hyvässä kunnossa. Vasemmassa ylähuulessa on lähellä kirsua matala syylämäinen muodostuma. Vasemmassa alaluomessa on pieni adenoomapatti, joka ei ole aiheuttanut sarveiskalvolle muutosta. Anaalirauhaset olivat impaktiossa.
 Prostata on lantio-ontelon puolella, laaja, yläpinnaltaan matala, keskiuurretta ei tunnu. Pinta on kuitenkin sileä, aristamaton, ei nystermäinen.
 Verikokeissa kaikki arvot ovat viitealueella.
 Hoidoksi laitettiin nyt 6 kk kestävä Suprelorin-implantti.
 Kastraatiota kannattaa harkita. Samoin silmän adenooma tulee jossain vaiheessa operoida, esim. kastraation yhteydessä. Samalla voitaisiin poistaa huulen muutos."

Doping varoaika: elinikäinen

Että näin.

Mihinkään näyttelyihin tai toko-kisoihin Hunkalla ei ole enää asiaa. Toki olisin voinut valita jo tässä vaiheessa kastraation, jolloin portit kisoihin olisivat pysyneet vielä auki, mutta valitsin kuitenkin tämän implantin. Kokeillaan nyt sitä ja seurataan, onko sillä mitään vaikutusta.
 Näin ensi alkuun vaikuttaisi, että läähätys on ehkä hivenen vähentynyt, ja pissi kulkee kyllä nyt ihan selvästi paremmin.

Suuri helpotus tuossa terveystarkastuksessa oli se, että verikokeessa KAIKKI arvot olivat NORMAALIN sarakkeessa. Aivan huippua!! Nyt voisi ehkä olettaa, että ainakaan sisuskaluissa Hunkalla ei ole mitään suurempaa häikkää.

Murtuneelle varpaalle tällä reissulla ei tehty mitään eikä sitä katsottu. Olihan edellisestä käynnistä ja röntgenistä vasta puolitoista viikkoa aikaa. Froteetuki/kumisukka -viritelmällä mentiin vielä silloin, ja Marja sanoi, että suht hyvin Hunka astui jo jalalle.

Nyt tuosta eläinlääkärikäynnistä on jo pari viikkoa aikaa ja Hunkan askellus on parantunut koko ajan. Nyt ollaan jo muutaman päivän ajan menty ilman tukea ja kumitossua. Jippii!!

Mutta kökkökelit jatkuvat... Muutamana aamuna on saanut varata aikaa lumipaakkujen harjaamiseen tassukarvoista, mutta tänä aamuna kaivelin hyllystä jo alkutalvesta tilaamani kurasäärystimet ja pistin molemmille pojille jalkoihin. 
 Hitsi, että olivat hyvät!
 Nyt ei takertunut lumipaukkuja ja molemmat pojat kulkivat tossukoineen kuin ei mitään. Säärystimet jättävät tassuosan paljaaksi, joten tuntuma maahan säilyy niistä huolimatta. Ja mikä parasta: huomattavasti helpompaa putsata vain tassut kuin koko jalat...

Säärystinkaksikko.

Karman säärystimet ovat beessin väriset.

Ja tästä päästäänkin sitten kätevästi turkinhoitoon...

Uskoisitteko, että näissä seuraavissa kuvissa Karma on kutakuinkin suoraan noiden edellisten kuvien jälkeen? Pelkästään harjattuna...

Olen jo pitemmän aikaa pannut merkille, että Karman turkki on yllättävänkin hyvin likaa hylkivä. Semmoinen silittämällä siisti ;)
 Vaikka joskus Karma voi lenkin jälkeen näyttää todella likaiselta/kuraiselta etenkin jaloista, niin sitten, kun karvat ovat kuivuneet, ja käyttää vähän harjaa, niin avot - taas näyttää ihan hyvältä!
 En tiedä, uskaltaako tässä ihan julkisesti tunnustaa, että meillä pesuväli on lähestulkoon aina paaaaaaljon enemmän kuin viikko... Kerta kuussa on huomattavasti lähempänä totuutta.
 Mutta senkin havainnon olen tehnyt, että jotkut shaampot tai hoitoaineet suorastaan imevät turkkiin likaa ja pölyä.
 Nyt meillä on myös käytössä ihan älyttömän hyvä harjausneste T.H.E Stuff, jota tilasin Turkinhoito.comin verkkokaupasta. Toimii sekä tibben että briardin turkissa!

Loppuun vielä kuvia menneeltä maaliskuulta.

Kun varvasmurtuma oli ihan akuuteimmillaan, jalkapaketista piti saada mahdollisimman pehmeä. Minun patenttiratkaisuni oli pujottelurukkanen! Oli niin hankalaa se pumpulin ja sidetarpeiden kanssa värkkääminen...


Hyvin pysyi ja pehmeesti mentiin...

Vielä maaliskuun puolivälissä varvas oli aika kipeä, mutta pujottelurukkanen oli vaihtunut jo froteetukeen sekä kumisukkaan.

Pojat haukkuivat Hannun puuhun...

Näissä alaolevissa kuvissa Karma on oikeesti vastapesty :)

Vielä piti pukea toppatakkia illalla päälle, kun lähdettiin pesun jälkeen kosteana käymään vielä pissillä.

Johan tässä ehtikin muutama viikko mennä ilman mitään sen suurempaa haaveria. Mutta nyt: Hunkan varvas on murtunut.

Tapaturma sattui viime sunnuntaina, kun olimme ihan omalla porukalla, Hannun ja koirien kanssa metsälenkillä Kontinkankaalla. Eli ihan siellä samaisessa paikassa, missä oltiin oltu edellisenä päivänä Tarjan ja tyttöjen kanssa.

Kaikki tapahtui ihan lenkin alussa. Hannu ja minä lähdettiin kävelemään kauemmaksi vievälle moottorikelkkauralle - kun taas koirat olivat jo valinneet toisen uran.

Sitten kun koirat huomasivat meidän olevan eri polulla, lähtivät ne hurjaa vauhtia juoksemaan meidän luokse...

Ja sitten Hunka olikin jo kolmijalkainen. Piti toista takajalkaa ilmassa. En ehtinyt näkemään, miten se oli tapahtunut.

Heti alussa kiinnitin huomiota, ettei Hunka ontunut ns. normaalisti, vaan jotenkin se loikki jänismäisesti toisella takajalalla. Aluksi epäilin, että kipukohta olisi jossain ylempänä, mahdollisesti selässä, mutta vasta seuraavan päivän iltana huomasin, että ei hitsi, yksi oikean takajalan varpaista oli todella turvonnut. Omin sormin tunnustellessa varvas myös tuntui jotenkin irtonaiselta... Voisikohan se olla murtunut...

Tänään saatiin sitten varmistus asiaan. Murtunuthan se on. Voi v...

Oikea takajalka kuvattiin eläinsairaala Countrypoliksessa ja kuvassa näkyi selvästi varvasluun pirstalemurtuma. Luojan kiitos leikkausta ei tarvita, vaan hoitona on ihan vaan konservatiivinen hoito, varpaan suojaaminen ja pehmustaminen ulkoillessa sekä kipulääkkeet.

Joitakin pehmeitä sidetarpeita ostin mukaan jo Countrypoliksesta, mutta matkalla töistä kotiin mietin koko ajan, että miten hitossa saisin jalan mahdollisimman kätevästi pehmeään pakettiin... Kunnes kotona eteisen laatikoston päältä silmiini iskeytyi kolme "hevimiesten hikiranneketta" - tiedättehän, semmoiset samanlaiset kuin mitkä tennispelaajilla on ranteissaan...

Ja kas, siinäpä oiva tukiside tänne kotiin sisätiloihin (vaikkei se sisällä niin tarpeellinen kai olisikaan...) Mukavan paksu, froteinen, pehmeä, ja juuri sopivasti tukea. Ilmavakin. Jospa varvas pysyisi edes vähänkin liikkumattomampana...

 

Sidetarpeita on nyt kyllä joka lähtöön. Osa tarvikkeista, kuten esimerkiksi tuo kuminen pitkä sukka, on peruja viime marraskuulta, kun Hunkalta lähti yksi kokonainen kynsi etujalasta... Olihan kyllä melkoinen savotta sekin.

Kipulääkkeenä vedetään nyt ihan Rimadylia.

Viikolla 12 olen talvilomalla ja olin jo ehtinyt suunnitella, että vien Hunkan silloin veteraanitarkastukseen. Mutta nyt tuli sitten tämä varvasepisodi.

Varasin kuitenkin tänään jo vetskutarkastusajankin. Kontrolloidaan sitten samalla myös varvasta.

Talven eka (!) kimppalenkki Tarjan ja tyttöjen kanssa.

Kontinkankaalla käppäiltiin moottorikelkan uria pitkin.

Olipa kiva pitkästä aikaa!

Sitten sen pakollisen ryhmäpotretin otto(yritys):

Ja eräiden pelit jatkuu...

Loppusuora:

Sen pituinen se!