Facessa kaikki tapahtuu niin nopealla syklillä, kun taas tämä blogi elää ihan jälkijunassa...

Webmestarilleni Minnikselle onkin lähtenyt pyyntö, josko hän osaisi taikoa jonkin systeemin, jolloin Facebook-päivitykseni näkyisivät jollain tavalla myös täällä blogin puolella. (Minniksen vastausta vielä odotellaan... ;)

Mutta kerrataanpa vielä, mitä tässä viimeisen neljän viikon aikana on tapahtunut.

Jäin siis kesälomalle 1. kesäkuuta ja tänään vietetään kesäloman viimeistä päivää... Huomenna alkavat työt - Kainuun Sanomilla. 

Yyteiden lopputulemana minut siirrettiin Kainuun Sanomille, ja niin jäi taakse 25 vuotta kaupunkilehden tekoa Koti-Kajaanissa.

Kovasti olen tässä loman aikana yrittänyt kääntää asentoa korvien välissä...

Kesäloman multihuipennus oli juhannuksena Norjaan suuntautunut näyttelyreissu Miian ja Willan sekä Tarjan ja Amberin kanssa. Eikä ollut ollenkaan pöllömpi reissu... Karma oli paras uros ja sai Norjan sertin ja cacibin, ja tuli näin ollen myös Norjan muotovalioksi! Jippii!!! Myös Willa sai Norjan sertin ja siitä tuli niinikään Norjan muotovalio sekä samalla myös Pohjoismaiden muotovalio. Briardeissa Amberkin oli hienosti pn2, kera vara-sertin ja vara-cacibin.

Retkueemme Pellon Orajärvellä. Tässä ollaan vasta menossa kohti Kilpisjärveä ja Norjaa.

Karma esiintyi ihan todella hienosti minun kanssani, vaikka edellisen kerran ollaan oltu yhdessä kehässä viime kesänä.

ROP Berghuldra's Ariel-Min Lilje ja VSP Tibicinan Lord Of Karma. Keskellä tuomari Prof. Zeev Trainin Israelista.

Tehtävä suoritettu. Tavarat kyytiin ja kotimatka ensin kohti Kilpisjärveä voi alkaa.

Matkalla oli tietysti pakko pysähtyä kuvaamaan koiria vuoristomaisemissa...

Upouudet Norjan muotovaliot Willa ja Karma! Willasta tuli myös Pohjoismaiden muotovalio. (Facebookissa kuvan nähneet: puuttuuko tästä kuvasta jotakin...??? Kiitos Mane!! ;)

Kotimatkalla kohti Kajaania Uusitalon Minna ja Rilla tulivat moikkaamaan meitä päätien varteen Kolarissa. Karma ja Rilla ilmiselvästi muistivat toisensa viime kesän Tromssan reissulta. Olipa ihana nähdä teitä, Minna ja Rilla!!

Tänään Karma joutuikin sitten vallan toisenlaiseen koitokseen. Kävimme nimittäin luonnetestissä.

Ihan hyvin meni. +140 pistettä, eikä ainuttakaan miinuspistettä. Aavistuksen pidättyväinen, laukauskokematon. Tuomareina Jari Laine ja Tapio Knuutinen.

Knuutinen muisteli, ettei olisi koskaan aikaisemmin arvostellut tibbeä. No, kerta se oli ensimmäinenkin... ;)

Käväistiin eilen kasvattaja-Susannan sekä Tarjan ja Amberin (Zhamanen Some Like It Hot) Varkauden inttinäyttelyssä. Eikä mennytkään yhtään hullummin... Karma oli paras uros ja vsp, ja Amber pn2 vara-sertillä ja vara-cacibilla.

Tibbet arvosteli tuomari Elina Haapaniemi ja hän olikin yksi syy, miksi Varkauteen oli erityisen mielenkiintoista lähteä. Onhan Elina Haapaniemi myös briardien erikoistuomari ja ainoana suomalaistuomarina hän on saanut osallistua myös briardien tuomarikollegioon National D'Elevagessa Ranskassa. Pidän häntä "tiukkana", mutta asiallisena tuomarina - ainakin briardeissa.

Mitä ilmeisimmin Elina Haapaniemi tykkäsi myös minun Karmastani! Karma voitti valioluokan urokset ja oli siis paras uros ja lopulta vsp. Arvostelu oli ihan loistava, joten kirjataanpas tähän myös se:

"4-vuotias, valkoinen kullanvärisin merkein. Kaunis, tyypikäs uros, erinomaisessa kunnossa. Vankka tyypillinen kokonaisuus, erittäin hyvä pää, silmät ja ilme. Itsetietoinen. Kaunis kaula ja ylälinja, tasapainoiset kulmaukset, sujuva liikkuja. Erittäin hyvä turkinlaatu."

Kuvat puhukoon puolestaan! ;)

Susanna ja Karma odottelevat vielä vuoroaan.

Kilpakumppanit urosten valioluokassa: NO MVA Falamandus Pearls For Girls (vas.) ja FI&EE&LT MVA Pam-Zamirin Roi De Carreaux (kesk.). Minnan muotovalio siinä oikealla :)

ROP C.I.B FI&SE MVA Falamandus Oops I Kick It Again ja VSP FI MVA Tibicinan Lord Of Karma.

Mille merci Susanna!

....

Blogin päivittyminen on viime aikoina ollut vähän huonoa, sillä en ole yksinkertaisesti jaksanut. Työt ja menossa olleet yyteet sekä kevään katkonaiset työviikot ovat kyllä imeneet minusta kaikki mehut.

Yyteiden lopputulos minun kohdallani näyttää nyt siltä, että 25-vuotinen toimittajanpestini kaupunkilehti Koti-Kajaanissa on päättymässä juuri tuona 25-vuotismerkkipäivänä eli 1. kesäkuuta. Siitä eteenpäin minun pitäisi olla Kainuun Sanomien uutisvuoroissa... Ei ihan helppoa minulle, vannoutuneelle kotikajaanilaiselle.

Mutta aika näyttää, miten jätkän käy... 

Kaiken tämän ruljanssin keskellä käytiin vappuviikonloppuna Tarjan kanssa Oulunsalossa Minniksen luona saamassa vauva- ja mummoterapiaa!

Pienet Musta Surmat olivat niin valloittavia ja aktiivisia briardin alkuja, että alta pois! Isomummo Novakin oli vielä varsin hyvässä kunnossa, vaikka näkö ja kuulo eivät ole enää samaa luokkaa kuin "pelkkänä" mummona.

Tässä vielä muutama kuva visiitiltä kennel Black Deathissa. Kiitos Minnis, että saatiin tulla käymään!!! Vaikka samana päivänä oli tulossa vieraita myös Sveitsistä...

Kuvissa pennut 5,5-viikkoisia ja Nova-isomummeli 15 vuotta ja 3 kuukautta! 

Jahas. Mistähän sitä taas aloittaisi... Kun viime kirjoituskerrasta on aikaa ja paljon on taas ehtinyt tapahtua. Ei tätä kyllä miksikään uutisblogiksi voi kutsua...

Mutta aloitetaan siitä, mihin viimeksi jäätiin.

Eli talvilomaviikolla (viikolla 12) käytin Hunkan veteraanitarkastuksessa Countrypoliksessa. Eläinlääkäri Marja Ojalehto kirjasi käynnistämme seuraavaa:

"Hunkan terveystarkastus ja verikokeet. 
 Omistajaa on huolestuttanut lähinnä eturauhasen tilanne. Aikaisemmin on otettu mm. Tardak-hoitoja sekä Ypozane-kuuri. Hunka läähättelee, eturauhanen saattaa vaivata, koska myös takaliikkeissä on havaittavissa jäykkyyttä jne.
 Tarkastuksessa Hunka on kliinisesti hyvässä kunnossa. Vasemmassa ylähuulessa on lähellä kirsua matala syylämäinen muodostuma. Vasemmassa alaluomessa on pieni adenoomapatti, joka ei ole aiheuttanut sarveiskalvolle muutosta. Anaalirauhaset olivat impaktiossa.
 Prostata on lantio-ontelon puolella, laaja, yläpinnaltaan matala, keskiuurretta ei tunnu. Pinta on kuitenkin sileä, aristamaton, ei nystermäinen.
 Verikokeissa kaikki arvot ovat viitealueella.
 Hoidoksi laitettiin nyt 6 kk kestävä Suprelorin-implantti.
 Kastraatiota kannattaa harkita. Samoin silmän adenooma tulee jossain vaiheessa operoida, esim. kastraation yhteydessä. Samalla voitaisiin poistaa huulen muutos."

Doping varoaika: elinikäinen

Että näin.

Mihinkään näyttelyihin tai toko-kisoihin Hunkalla ei ole enää asiaa. Toki olisin voinut valita jo tässä vaiheessa kastraation, jolloin portit kisoihin olisivat pysyneet vielä auki, mutta valitsin kuitenkin tämän implantin. Kokeillaan nyt sitä ja seurataan, onko sillä mitään vaikutusta.
 Näin ensi alkuun vaikuttaisi, että läähätys on ehkä hivenen vähentynyt, ja pissi kulkee kyllä nyt ihan selvästi paremmin.

Suuri helpotus tuossa terveystarkastuksessa oli se, että verikokeessa KAIKKI arvot olivat NORMAALIN sarakkeessa. Aivan huippua!! Nyt voisi ehkä olettaa, että ainakaan sisuskaluissa Hunkalla ei ole mitään suurempaa häikkää.

Murtuneelle varpaalle tällä reissulla ei tehty mitään eikä sitä katsottu. Olihan edellisestä käynnistä ja röntgenistä vasta puolitoista viikkoa aikaa. Froteetuki/kumisukka -viritelmällä mentiin vielä silloin, ja Marja sanoi, että suht hyvin Hunka astui jo jalalle.

Nyt tuosta eläinlääkärikäynnistä on jo pari viikkoa aikaa ja Hunkan askellus on parantunut koko ajan. Nyt ollaan jo muutaman päivän ajan menty ilman tukea ja kumitossua. Jippii!!

Mutta kökkökelit jatkuvat... Muutamana aamuna on saanut varata aikaa lumipaakkujen harjaamiseen tassukarvoista, mutta tänä aamuna kaivelin hyllystä jo alkutalvesta tilaamani kurasäärystimet ja pistin molemmille pojille jalkoihin. 
 Hitsi, että olivat hyvät!
 Nyt ei takertunut lumipaukkuja ja molemmat pojat kulkivat tossukoineen kuin ei mitään. Säärystimet jättävät tassuosan paljaaksi, joten tuntuma maahan säilyy niistä huolimatta. Ja mikä parasta: huomattavasti helpompaa putsata vain tassut kuin koko jalat...

Säärystinkaksikko.

Karman säärystimet ovat beessin väriset.

Ja tästä päästäänkin sitten kätevästi turkinhoitoon...

Uskoisitteko, että näissä seuraavissa kuvissa Karma on kutakuinkin suoraan noiden edellisten kuvien jälkeen? Pelkästään harjattuna...

Olen jo pitemmän aikaa pannut merkille, että Karman turkki on yllättävänkin hyvin likaa hylkivä. Semmoinen silittämällä siisti ;)
 Vaikka joskus Karma voi lenkin jälkeen näyttää todella likaiselta/kuraiselta etenkin jaloista, niin sitten, kun karvat ovat kuivuneet, ja käyttää vähän harjaa, niin avot - taas näyttää ihan hyvältä!
 En tiedä, uskaltaako tässä ihan julkisesti tunnustaa, että meillä pesuväli on lähestulkoon aina paaaaaaljon enemmän kuin viikko... Kerta kuussa on huomattavasti lähempänä totuutta.
 Mutta senkin havainnon olen tehnyt, että jotkut shaampot tai hoitoaineet suorastaan imevät turkkiin likaa ja pölyä.
 Nyt meillä on myös käytössä ihan älyttömän hyvä harjausneste T.H.E Stuff, jota tilasin Turkinhoito.comin verkkokaupasta. Toimii sekä tibben että briardin turkissa!

Loppuun vielä kuvia menneeltä maaliskuulta.

Kun varvasmurtuma oli ihan akuuteimmillaan, jalkapaketista piti saada mahdollisimman pehmeä. Minun patenttiratkaisuni oli pujottelurukkanen! Oli niin hankalaa se pumpulin ja sidetarpeiden kanssa värkkääminen...


Hyvin pysyi ja pehmeesti mentiin...

Vielä maaliskuun puolivälissä varvas oli aika kipeä, mutta pujottelurukkanen oli vaihtunut jo froteetukeen sekä kumisukkaan.

Pojat haukkuivat Hannun puuhun...

Näissä alaolevissa kuvissa Karma on oikeesti vastapesty :)

Vielä piti pukea toppatakkia illalla päälle, kun lähdettiin pesun jälkeen kosteana käymään vielä pissillä.

Tapaturma sattui viime sunnuntaina, kun olimme ihan omalla porukalla, Hannun ja koirien kanssa metsälenkillä Kontinkankaalla. Eli ihan siellä samaisessa paikassa, missä oltiin oltu edellisenä päivänä Tarjan ja tyttöjen kanssa.

Kaikki tapahtui ihan lenkin alussa. Hannu ja minä lähdettiin kävelemään kauemmaksi vievälle moottorikelkkauralle - kun taas koirat olivat jo valinneet toisen uran.

Sitten kun koirat huomasivat meidän olevan eri polulla, lähtivät ne hurjaa vauhtia juoksemaan meidän luokse...

Ja sitten Hunka olikin jo kolmijalkainen. Piti toista takajalkaa ilmassa. En ehtinyt näkemään, miten se oli tapahtunut.

Heti alussa kiinnitin huomiota, ettei Hunka ontunut ns. normaalisti, vaan jotenkin se loikki jänismäisesti toisella takajalalla. Aluksi epäilin, että kipukohta olisi jossain ylempänä, mahdollisesti selässä, mutta vasta seuraavan päivän iltana huomasin, että ei hitsi, yksi oikean takajalan varpaista oli todella turvonnut. Omin sormin tunnustellessa varvas myös tuntui jotenkin irtonaiselta... Voisikohan se olla murtunut...

Tänään saatiin sitten varmistus asiaan. Murtunuthan se on. Voi v...

Oikea takajalka kuvattiin eläinsairaala Countrypoliksessa ja kuvassa näkyi selvästi varvasluun pirstalemurtuma. Luojan kiitos leikkausta ei tarvita, vaan hoitona on ihan vaan konservatiivinen hoito, varpaan suojaaminen ja pehmustaminen ulkoillessa sekä kipulääkkeet.

Joitakin pehmeitä sidetarpeita ostin mukaan jo Countrypoliksesta, mutta matkalla töistä kotiin mietin koko ajan, että miten hitossa saisin jalan mahdollisimman kätevästi pehmeään pakettiin... Kunnes kotona eteisen laatikoston päältä silmiini iskeytyi kolme "hevimiesten hikiranneketta" - tiedättehän, semmoiset samanlaiset kuin mitkä tennispelaajilla on ranteissaan...

Ja kas, siinäpä oiva tukiside tänne kotiin sisätiloihin (vaikkei se sisällä niin tarpeellinen kai olisikaan...) Mukavan paksu, froteinen, pehmeä, ja juuri sopivasti tukea. Ilmavakin. Jospa varvas pysyisi edes vähänkin liikkumattomampana...

Sidetarpeita on nyt kyllä joka lähtöön. Osa tarvikkeista, kuten esimerkiksi tuo kuminen pitkä sukka, on peruja viime marraskuulta, kun Hunkalta lähti yksi kokonainen kynsi etujalasta... Olihan kyllä melkoinen savotta sekin.

Kipulääkkeenä vedetään nyt ihan Rimadylia.

Viikolla 12 olen talvilomalla ja olin jo ehtinyt suunnitella, että vien Hunkan silloin veteraanitarkastukseen. Mutta nyt tuli sitten tämä varvasepisodi.

Varasin kuitenkin tänään jo vetskutarkastusajankin. Kontrolloidaan sitten samalla myös varvasta.

Kontinkankaalla käppäiltiin moottorikelkan uria pitkin.

Olipa kiva pitkästä aikaa!

Sitten sen pakollisen ryhmäpotretin otto(yritys):

Ja eräiden pelit jatkuu...

Loppusuora:

Sen pituinen se!

Käytiin eilen illalla Susannan (ja Gracen ja pikkulikka Cindyn) sekä omien poikieni kanssa moikkaamassa Hilmaa, ja mukaan tapaamiseen tuli myös Karman poikapentu Jedi (Tibicinan Quatre Vitesse) Paltamosta.

Illalla puoli kuuden aikaan oli jo niin hämärää ja tuulista, että oli ihan turha yrittää ottaa mitään järkeviä kuvia ulkona.

Niinpä piti tyytyä ihan vain muutamaan otokseen lomaosakkeen valoisassa eteisessä.

Isukki, Hilma ja Jedi.

Iskää ja Jediä ihan naurattaa nämä kuvanottoyritykset kolmikosta...

Hilmaa rupesi jo tympäisemään, ja Jedikin poistui paikalta.

Tosi kivasti ja tasaisesti ovat Hilma ja Jedi kasvaneet. Kummallakin on ihan isän ilme.

Ikääkin alkaa olla jo sen verran, että pentuluokkaan kohta astutaan.

Onnea ja menestystä molemmille! Oli kiva nähdä teitä!

Vuoden ensimmäinen näyttelymme oli viime viikonloppuna Kajaanissa pidetty perinteinen Tamminäyttely, missä tibbet ja briardit arvosteltiin sunnuntaina.

Karma sijoittui valioluokassa toiseksi kera sa'n ja oli lopulta pu3 kera vara-cacibin.

Susanna esitti pikku ukkelin taas ihan upeasti, mutta liikkeissä paketti sitten hajosi taas... Jätkä oli kuin lentoon lähdössä, eivätkä etujalat maata paljon koskettaneet... Milloin minun kohdalle sattuu se perässä vedettävä laama? Pakko ruveta treenaamaan tuota näyttelyhihnakäyttäytymistä.

Pientä sekoiluakin kehässä tapahtui. Paras uros -kehän päätyttyä ja narttujen arvostelun alettua kuuluttaja alkoi kuuluttamaan kahta tiibetinterrieriä takaisin kehään. Toinen niistä numeroista oli meidän numeromme, ja samaan aikaan Susanna oli jo Gracen kanssa kehässä...

Hetken siinä hämmästeltyäni minulle selvisi, että cacib ja vara-cacib oli jaettu kehässä väärin, ja kehäsihteerin oli kuulemma pakko tehdä tämä korjaus yleisön silmien edessä... Eli ei auttanut muu kuin mennä itse toppahousuissa ja fleecessä hakemaan sitä rusettia...

Sitten oli vuorossa vielä kasvattajaluokka, johon Karmakin pääsi Susannan käsissä edustamaan.

Ryhmän muut koirat olivat Tibicinan Prima Donna, Tibicinan Poupee De Chiffon ja Tibicinan J'Alba Chiara. 

Tibicinan kennel oli rotunsa paras kasvattaja, mutta isoon kehään me ei tällä sekalaisella seurakunnalla jääty.

* * *

Samaan aikaan toisaalla... briard-kehässä:

Pian ja Ismon Keira (Smooth Breeze Chevrolet Monza) oli luottohandleri Tanjan esittämänä vsp ja sai viimeisen eli kolmannen sertinsä ja cacibin. Jess!!!

Tosin tämä taisi olla Keiralle peräti sen neljäs näyttely...

Kuvaamaan en briard-kehälle tietenkään kerennyt, mutta laitetaanpa kuitenkin muutama suht uusi kuva tästä ardoise-kaunottaresta. Joka myös putiikin pitäjänä työskentelee ;)

Samaisena Tamminäyttelyn sunnuntaipäivänä meikäläisen mittariin rävähti taas yksi vuosi lisää. Juhlia ei tietenkään pidetty, mutta eilen päätin lahjoa itseäni pienellä synttärilahjalla... 

Tilasin nimittäin uutta optiikkaa vanhaan järkkäriini. Kuvanvakaimella varustetun teleobjektiivin, jonka mielestäni onnistuin löytämään suht järkevään hintaan.

Jännityksellä tässä odottelen, että putki tulee ja onko se sitä, mitä odotan sen olevan...

Toivottavasti on ja toivottavasti saan siitä taas pikkuisen uutta intoa kuvaamiseen. Saattaisi päivittyä vähän useammin tämä blogikin.

Perjantaina lähdettiin tien päälle Kajaanista Helsinkiin heti, kun minä pääsin töistä. Vasten yötä ja pimeää jouduttiin siis matkaamaan, mutta luojan kiitos saimme mukaamme ihan ikioman taksikuskin Kallen, joka ystävällisesti ajoi koko matkan, mennen tullen.

Lauantaiaamuna vähän ennen kahdeksaa Susanna lensi Tifa-tyttelin (Tibicinan Queen Latifah) kanssa Kööpenhaminaan ja minä jäin Amerikkaan lähtevien pentujen Viton (Tibicinan Qualité De vie) ja Sequencen (Tibicinan Quel Amour) kanssa hotelliin odottamaan Susannan paluuta. Tällä välin minun oli määrä tavata myös pentuja hakemaan tullut Amy, joka oli tullut Amerikasta Suomeen jo keskiviikkona, mutta majoittunut aluksi Helsingin keskustan hotelliin.

Sitten lauantaina, vartin yli kaksitoista, lentokentän läheisyydessä sijaitsevan hotellimme huoneessa soin puhelin... "Hello, it's Amy here... I'm coming to your room..."

Siinä me Amyn kanssa katselimme pentuja ja juttelimme kolmisen tuntia kaiken maailman koira-asioita Susannaa odotellessa. Tiibetinterriereistä, tollereista, briardeista... Suomesta, Amerikasta... Juttua riitti, vaikka emme olleet koskaan aikaisemmin tavanneet toisiamme tai olleet edes minkäänlaisissa yhteyksissä etukäteen.

Iltapäivällä kolmen aikaan Susanna palasi pikavisiitiltä Köpiksestä ja niin jatkui jutustelumme Amyn kanssa. Illallisellekin onnistuimme pääsemään, vaikka aluksi vaikutti, että kaikki tienoon ravintolat ovat täynnä.

Sunnuntaiaamuna yhdeksän jälkeen lähtivät Vito-poika ja Sequence Amyn hoteissa piiiiiiiitkälle lentomatkalle kohti Amerikkaa. Ensimmäinen lentohuikonen Helsingistä Tukholman kautta Amerikan itärannikolle Pennsylvaniaan kesti niinkin kauan kuin yhdeksän tuntia.

Pennsylvaniassa (tai jossain siinä lähellä) on Sequencen uusi koti Brendan luona. Vito ja Amy levähtivät Brendan luona pari päivää, mutta sitten heillä oli edessään vielä toiset yhdeksän tuntia lentämistä omaan kotiinsa Amerikan länsirannikolle, Kaliforniaan.

Olipahan vaan melkoinen tunnemyrsky-viikonloppu minulle... Itkeä pillitin niin, ettei mitään rajaa, kun sunnutaiaamuna lentoasemalla laitoimme Viton ja Sequencen lentolaatikkoon.

Ikävähän siinä tuli, kun tajusin, etten ehkä enää koskaan näe näitä pentuja... Joiden kanssa oli viettänyt melkein kokonaisen päivän hotellihuoneessa...

Pennut rallasivat ja juoksivat pitkin hotellihuonetta ja olivat hippasilla keskenään... Välillä pennut kainaloon ja hissillä alas seitsemännestä kerroksesta ulos pissille. Nurmiläntillekin joutui kävelemään melkoisen matkan, aivan kehä kolmosen vieressä kun kortteerattiin.

Tässä muutamia kuvamuistoja viime viikonlopulta.

Rallia hotellihuoneessa:

Ulos lähdössä... Susannakin on jo tullut Kööpenhaminasta.

Amy, Susanna ja pennut lauantai-iltana hotellin pihassa, jonka tuntumasta löytyi onneksi myös vähän nurmialuetta.

Sunnuntaiaamuna kentällä. Amy tekee lähtöselvitystä.

Viimeisiä hetkiä kasvattaja Susannan kanssa.

Täältä tullaan Amerikka! - Amy, Sequence ja Vito.

Vielä ehdittiin ulkoilla hetki ennen koneen lähtöä...

Niin lähtivät maailmalle Amerikan pennut. Tanskan Tifasta minulla ei valitettavasti ollut yhtään kuvaa, koska perjantai-iltana matkalla Kajaaista Helsinkiin oli niin pimeää, ja lauantaiaamuna, kun Susanna ja Tifa lähtivät hotellin edestä taksilla kohti lentokenttää, minulla oli käsissäni Vito ja Sequence... Ei riittänyt enää kättä kuvaamiseen.

Helsingistä palattuamme Susannalla riitti pennuntuoksua vielä kotona. Omia koteja kun odotti vielä neljä poikaa.

Niistä kaksi - Pontus ja pikku Elliot - kävivät meillä kylässä viime torstaina!

Sisun sylissä Pontus (vasemmalla) ja Sulon sylissä pikku Elliotti!

Voi mitä velikultia! Kaikki neljä!

Tänään sunnuntaina, juuri tätä kirjoittaessani, pikku Elliot (Tibicinan Qonai Elliot) on lähdössä uuteen omaan kotiin Jyväskylään, pariskunnalle, jolla on joskus ennestäänkin ollut tibbe.

Hyvää matkaa pikku Elliot! Olet ollut minun suosikkipikkupoikani! Kasva reippaaksi pikku mieheksi!

Pontus (Tibicinan Quandos Potelé) ja Theory (Tibicinan Quantum Theory) etsivät ja odottavat vielä sitä omaa uutta kotia. Meleko komioita tibbepoikia molemmat!!!

Jos kiinnostuit, ota rohkeasti yhteyttä Susannaan! Yhteystiedot löytyvät netistä: www.tibicinan.com

Yritän nyt epätoivoisesti korjata tilannetta ja kirjata tähän menneitä tapahtumia kesän ajalta.

Aloitan kuitenkin kaikkein tärkeimmästä eli Karman ja Elisen pennuista, jotka syntyivät jo 21. heinäkuuta! Pentuja on kaikkiaan yhdeksän; kuusi poikaa ja kolme tyttöä.

Pennut ovat ehtineet jo lähes kuuden viikon ikään. Kolme aivan ihanaa poikaa etsii vielä omia koteja!!!

Viimeksi kävin katsomassa ja kuvaamassa pentuja viime sunnuntaina.

Tässä ollaan yhdessä mytyssä.

Elise on hoitanut tosi hienosti isoa pentukatrastaan.

Omaa kotia etsii vielä muun muassa tämä erittäin lupaavan oloinen "Pontus" eli Tibicinan Quandos Potelé.

Samoin tämän tooooooooooosi hellyttävä pikkupoika Tibicinan Qonai Elliot, jota minä kutsun pikku-Eemeliksi.

Alla olevalla "Ketunhännällä" (Tibicinan Queue De Renard) on jo koti tiedossa, aika kaukana, muilla mailla vierahilla...

Jos joku on kiinnostunut tiibetinterrierin urospennusta, niin lisää tietoa Elisen ja Karman pennuista sekä kasvattaja Susanna Rusasen yhteystiedot löytyvät osoitteesta: www.tibicinan.com

Tässä vielä isäpappa Karma kasvattajan luona ilta-auringossa kuvattuna.

Penturallia on ollut myös hyvän ystäväni Tanja Ruotsalaisen kotona Kuluntalahdessa.

Useamman kerran on jo tullut käytyä kuvaamassa näitä Rustiikin kennelin kiharaisia lagotto romagnolon R-pentuja.

Roan poika.


Tämä pentueen ensimmäisenä, tietokonepöydän alle syntynyt Dippi-poika tulee meille sukuun! ;)

* * *

Sitten niitä menneen kesän heiniä hektiseltä heinäkuulta.

Sotkamon Syke -viikonloppuna kävin katsomassa Viikatteen...

... lisäksi kävin iltaulkoiluttamassa ja ruokkimassa Enzoa, kun kotoväki oli häävieraina...

... ja lisäksi oltiin Karman kanssa rallytoko-kurssilla!

Seuraavana viikonloppuna juhlittiin Hannun äidin 70-siä issikkavaelluksella Vuokatin Vaellustallilla.

Kuvissa ratsastavat kuitenkin Hannu veljenpojat Aaro ja Arttu ;)

* * *

Hektisen - ja helteisen! - heinäkuun jälkeen pääsin jatkamaan vuosilomaani elokuun puolessavälissä.

Loma alkoi sopivasti heti Maailmanvoittaja-viikonlopun jälkeen ja niinpä jatkoimmekin Tarjan kanssa mv-reissua parilla shoppailupäivällä Helsingissä.

Loppuun vielä muutama matkamuistokuva Maailmanvoittajasta.

Briardien ROP ja WW-14 oli upea uros Unkarista: C.I.E C.I.B HU MVA Cognac Vesely Dvor.

Briardien Maailmanvoittajat 2014 Helsingissä: ROP uros Cognac Vesely Dvor Unkarista ja VSP narttu DK MVA Berger La Motte's Magica Czarna Ruotsista.

Tibbejä ehdin katsomaan vain ihan lopussa... (tällä kertaa oli ihan pakko katsoa briardit alusta loppuun)

Tibbeissä ROP oli uros C.I.B VDH&SE&DK&NO&AT&PL&NL&BE&LU&US&UK MVA Ti La Shu United Magic Colours ja VSP narttu HR&CH MVA DE JMVA Ti La Shu Regalia Angel On Fire, molemmat Saksasta.

Susannan kasvattajaryhmässä Tibicinan kenneliä edustivat Karman isä Luca (C.I.B FI&SE&EE&LV MVA Tibicinan Facon De Voir, vasemmalla), veli Remu (FI&SE MVA Tibicinan Last Revolution, keskellä) ja velipuoli Koda (FI&EE MVA TLNW-12 Tibicinan J'Vado Al Max).

Kuvia MV-näyttelyn briardeista ja Tibicinan Q-pennuista on ihan älyttömän paljon... Yritän koota niistä vielä omat kansiot Kuvat.fi -sivustolleni.

Orvokeilla koristellun mustaherukkahyytelökakun! Nam!

Oli muuten taivaallisen hyvää...

Nätisti on Amber kasvanut ja yritin ottaa siitä myös muutaman kuvan, mutta harmillisesti kuvausilma ei ollut paras mahdollinen. Paljon terävää aurinkoa, tuulta, varjopaikkoja meidän pihassa... Ei ollenkaan ideaali tilanne Amberin tämänhetkisen fawn-värin kuvaamiseen.

Tässä kuitenkin muutama kuvatus.

Saipa kerrankin myös Hunka tyttövieraan omaan pihaan...