Nyt on meilläkin sitten oma blogi! (Ja omat sivut! Miljoonat kiitokset Grand Web Masterillemme Minnikselle!) Ensimmäinen ajatus omasta blogista oli tosin pienimuotoinen (rima)kauhu... Mitenkähän jaksan sitä päivittää? Eikös sitä pidetä tyyliin päiväkirja...? Meillä asiaa tuskin riittää jokaiselle päivälle, hyvä jos jokaiselle viikolle tai edes kuukaudelle... Mutta katsotaan, mitä päivät Hunksin kanssa tuovat tullessaan...

 Tänään Hunkalla tulikin sitten täyteen täydet 10 kuukautta. Ihan käsittämätöntä, miten tuo aika rientää... Mutta päivääkään en antaisi pois. Niin totaalisesti on tuo pieni mies vienyt minun sydämeni. Ikioma Hunks!

 Nyt kun mietin, mitä kaikkea tähän mennessä on tapahtunut - ja mitä on saatu aikaan - niin pakko todeta, että varsinainen "koulutus" meillä ei ole alkanut vieläkään... Hunka osaa kyllä "juttuja", kuten esimerkiksi mennä maahan ja tulla vauhdilla luokse, mutta useimmilla asioilla, kuten esimerkiksi seuraamisella ei ole nimeä (=käskysana). Kaikenlainen "koulutus" meillä on tähän saakka perustunut Hunkan omaan hoksaamiseen, josta olen sitä sitten palkinnut ja vahvistanut toivottua käytöstä.

 Yksi hauska Hunkan oma hoksaus on roskien kerääminen. Lenkin varrelta poimitaan kaikki mahdollinen: karkkipaperit, kepit (jees!), tyhjät tupakka-askit, mäyräkoiran nahat, pahviset kahvimukit, räkäpaperit, Hankkijan lakit, maitopurkit ja jogurttipurkit... (Kajaaniko muka roskainen kaupunki!) Kaikkein arvokkain roska tähän mennessä lienee jokin kovassa muovipakkauksessa ollut iskemätön tietokoneen piuha... Kaikista löydöistä Hunka saa tietysti palkinnon, mutta ehtona on, että löydetty "esine" pitää tuoda minulle käteen. Minä tietysti toivon, että kaikki tämä palvelisi meitä joskus ehkä vaikka jäljellä ja esineruudussa... Mutta vieläkö joku väittää, että kaikki koirat roskaavat? Täällä ainakin on yksi, joka siivoaa kotikaupunkiaan...

 Muutoin olemme tähän saakka viettäneet pääsääntöisesti onnellista lapsuutta ja olennaisena osana siihen kuuluvat tietysti lelut. Tänään tein päivän hyvän työn ja korjasin kaappiin kertyneitä, leikeissä rähjääntyneitä leluja. Hunkan suosikkeja ovat olleet pehmolelut, jotka juttelevat sille... Aika monet niistä ovat jostain kumman syystä apinoita...