Melko tarkalleen tässä kymmenen kuukauden iässä meillä on vissiin alkanut murkkuikä, jota mörkökaudeksikin kutsutaan.

 Itse olen asiaa ounastellut jo muutaman viikon ajan, sillä lenkeillä Hunkan jalka on alkanut nousta aina vaan useammin. Näihin päiviin saakka pissiä on riittänyt korkeintaan noin kolmeen nostoon per lenkki. Nyttemmin jalkaa nousee jo reilusti toistakymmentä kertaa.

 Sataprosenttinen varmuus asiaan saatiin eilen, kun Hannu kaivoi vaatehuoneesta pukunsa, tarkistaakseen, että puku on käyttökunnossa, kun perjantaina edessä on häihin lähtö Helsinkiin. (Saadaan muuten eläinlääkäri sukuun! :) :) Ja siitäkös Hunka sai sätkyn! Äkkiä nurkan taakse piiloon ja haukkumaan. Kuka hell... meidän vaatehuoneesta pölähti ja vielä ilma päätä! Hengarissa roikkuva puku kun muistutti erehdyttävästi jotain päätöntä ja jalatonta ihmistä.

 Meni siinä tovi, ennen kuin Hunka mörön selvitti. Ihan kiusallani pistin puvun kaapin oven kahvaan roikkumaan ja annoin pojan haukkua. Muutamia lähestymisyrityksiä se pystyi itsekin tekemään, mutta lopulta käytiin sitten yhdessä katsomassa, että mikä tämä puku oli oikein miehiään. Ja niinhän se Hunkakin tajusi tulleensa pahemman kerran huijatuksi.

 Mutta tänään sitten siirryttiin virallisesti metallimiesten kerhoon. Kävin ostamassa Hunksille leveimmän ja kevyimmän mahdollisen metallikaulaimen. Vetoakin lenkeillä on alkanut ilmetä sen verran, että nyt aika pistää metallikravatti kaulaan ja pehmopanta naulaan - ainakin joksikin aikaa. Nyt alkaa metallimiesten koulu! Ja aika hyvin tuntui hevikillutin kaulassa toimivan, ainakin ekalla lenkillä. Vetoa ei ollut nimeksikään ja vastaantulijoiden ohitukset sujuivat mallikkaasti. Ei tarvinnut kuin pikkuisen metallia kilisytellä, niin poika käveli ihan nätisti löysällä hihnalla.

 Eli nyt on sitten meilläkin heviketju kehissä. Ja on muuten paljon hienompi kuin Hynysellä tai Kotkan Korhosella.