On kulunut jo yli viikko siitä, kun perheemme vanhus ja Hunkan paras mahdollinen opettaja Illi lähti meidän luotamme. Päivä oli viime viikon tiistai 24. huhtikuuta. Ja vaikka lähtö olikin ollut jo jonkin aikaa jossain sisälläni tiedossa, oli se siltikin ihan älyttömän raskas ja surullinen päivä, kun se sitten lopullisesti koitti. Niin vaikea, etten ole pystynyt siitä aikaisemmin kirjoittamaan.

 Mutta vielä tuohon päivään palatakseni, päällimmäisenä mieleeni jäi kuitenkin, että Illi sai lähteä kauniisti. Hetkeä ennen lähtöä harjasin Illin vielä "nätiksi pojaksi" ja Hunka - tapansa mukaan - oli avustamassa. Siinä ohessa se pesi Illin korvat ja silmät - ne silmät, jotka olivat ihan muutamassa päivässä muuttuneet isoiksi sinisiksi lasipalloiksi ja joilla Illi tuskin pystyi enää näkemään...

 Mutta loppuun asti kuljimme yhdessä. Yhdessä Hannun ja Hunkan kanssa saattelimme Illin viimeiselle matkalle... lentämään... sinne jonnekin... missä Mökökin jo odottaa ja missä me kaikki vielä joskus tavataan ja ollaan taas yhdessä. Tässä välissä on vain niin hirvittävä ikävä...

 Hunka on ottanut Illin poismenon todella luontevasti. Parina ensimmäisenä päivänä se saattoi vähän katsella "tielle päin", mutta tämän jälkeen se on asettunut nautiskelemaan ainoan koiran asemasta. Välillä ihan hirvittää, että lellimmeköhän me tämän elämämme keskipisteen aivan pilalle...

 Mutta miten ovat menneet pitkät työpäivät yksin kotona? (Hannun työvuoroista johtuen näitä pitkiä, kahdeksan tunnin työpäiviä on meillä vain noin kolmen viikon välein.)

 Siinpä kysymys, joka aluksi mietitytti ja jännitti minua ihan todella. Alkavatko nyt ne tihutyöt ja tuhotyöt jossakin päin kotia?

 Mutta eivät ole alkaneet. Sitävastoin meillä on siivottu!

 Jokaisen pitkän työpäivän aamuna minulla on ollut tapana jättää Hunksille vähän "hommaa", ja yksi niistä on ollut eteisen lattialle jätettävä action ball, jonka sisässä on 5-6 kappaletta Froliceja. 

 Ja jokaikisenä päivänä, kun olen tullut töistä kotiin, action ball on pyöritelty tyhjäksi ja nostettu sinne minne se kuuluukin eli lelulaatikkoon.

 Seuraavaksi taidankin pistää jo imurin töpselin valmiiksi seinään...

 Elämä jatkuu... Ja huomenna juhlimme erään Hunksin yksivuotissynttäreitä!