Pitkä tovi on jo vierähtänyt edellisistä kuulumisista, mutta pistetäänpäs nyt hieman asioita ajan tasalle. Mitään suurensuurta uutisoitavaa ei ole tapahtunut, ainoastaan pienenpieniä takapakkeja ja kolhuja...

 Toukokuun 12. päivänä kävimme Oulussa näyttelyssä ja hienoiseksi järkytyksekseni Hunka sai arvosanan H. Arvostelun luettuani järkytykseni hieman laantui ja muuttui pikkuisen huvitukseksikin: big heavy male, too wide skull... No, isoa päätä olen aina toivonutkin, joten eiköhän tästä yli päästä...

 Mutta viime viikolla päähän tuli myös kolhuja! Hannu ja Hunka olivat mökillä käymässä, ja aivan mökin naapurustossa on myös yksi maatila. Mökkitie kulkee aivan lehmihaan laitaa ja pelottavan lähellä tien laidassa on myös piikkilanka-aita. Huomautin Hannulle puhelimessa, että muista sitten varoa sitä piikkilanka-aitaa, mutta kuinkas kävikään? Hannu ei ottanut varoituksen sanaani riittävän todesta, vaan piti Hunkaa mökkitiellä irti. Sillä seuraamuksella, että piikkilankaanhan se juoksi. Ja turma oli juuri sellainen kuin olettaa saattaa eli silmän korkeudellahan ne piikit menivät.

 Kotiin tultiin sitten verissä päin, mutta luojan lykky piikit olivat osuneet molemmin puolin vasenta silmää. Valehtelematta kysymys oli milleistä... Nyt on sitten silmäkulmassa sellainen karvaton vaalea suht iso pilkku, joka antaa Hunkalle hieman oudon ilmeen. Ihan kuin silmäluomessa olisi kohta, jossa ei ole pigmenttiä. Mutta toivon mukaan pilkku ennen pitkää häviää.

 Viime tiistaina aloitin parin viikon loman, mutta mitään suurempia lomasuunnitelmia minulla ei ole. Koulutusjuttuja voisi jo kyllä pikku hiljaa aloitella (!!!), mutta jotenkin en ole saanut ajettua itseäni kentälle... Koko ajan olen vain selitellyt itselleni, että kyllä se tässä arjen lomassa... ei mitään kiirettä... Mutta totuus on, että hienoiset koulutusrutiinit olisi jo kyllä syytä aloittaa. Yhtään jälkeäkään en ole saanut tälle keväälle - tai siis tänään alkaneelle kesälle! - tehtyä.

 Arkiset kuviot Hunkan kanssa sujuvat kuitenkin tosi kivasti. Poika osallistuu kirjaimellisesti kaikkeen ja on aina valmis, mihin tahansa. Lenkilläkin Hunksin kanssa on tosi kiva kävellä. Vaikka voimaa on, ei hihnassa riekuta eikä vedetä. Paitsi silloin kun tulee joku koira vastaan... Äänettömästi ohi kyllä päästään, mutta löysä hihna on vain toiveajattelua. Ja yksi piirre, mikä myös on alkanut ilmaantua: kohti tulevia lenkkeilijöitä ja pyöräilijöitä Hunka vaanii matalalla käynnillä ja pitää tiukasti silmällä. Ihan kuin bordercollie lammaspaimenessa... Kohtaustilanteessa Hunks ei kuitenkaan hypähdä vastaantulijaa kohti tms., vaan pysyy ihan omalla kaistalla ja antaa tilanteen mennä ohi.

 Viikon päästä lauantaina lähdetään taas näytelmäareenalle. Tällä kertaa suuntana on Nurmes, jonne matkaamme yhdessä Millan ja Tarjan kanssa. Sitten kohta onkin jo juhannus ja pitkästä aikaa tämän juhannuksen suunnitelmissa on niinikään näyttely - Rovaniemellä. Sen jälkeen onkin jo aika valmistautua erkkarikoitoksiin. Ja Metallicaan...