Lauantai 6.10. Herätys kello 4.45... Ja minä niin vannoin, ettei enää ikinä tätä rallia...

 Olimme sopineet Tarjan ja Maijan kanssa, että starttaamme aamulla Oulun näyttelyyn kello 6.00. Minä tulkitsin asian niin, että siihen mennessä kaikki kyytiläiset ja kamat olisivat autossa ja Kajaanista lähdetään, mutta Tarja oli ajatellut niin, että silloin hän olisi vasta meillä... Niin minä istuskelin ja odottelin Tarjaa ja Millaa varttitunnin autossa ja kun neitejä ei näkynyt eikä puhelimeenkaan vastattu, oli pakko lähteä liikkeelle... No, vastakkainhan siinä ajettiin ja ei muuta kuin u-käännös takaisin. Sitten vielä Maija ja Jekku kyytiin ja sitten hakemaan Enzo, jolle Minna oli pukenut pyynnöstäni afgaanitossut jalkaan - etteivät tassukarvat kastuisi aamukasteessa ennen näyttelyä. Olin siinä ihmeissäni minäkin millaiset töpsytykset tossuista kuuluvatkaan, kun poika tepsutteli kohti autoa.

 Matka Ouluun sujui muuten hyvin ja sutjakkaasti, mutta kas kummaa, auton lämmityspuhallin ei puhaltanut tippaakaan. Onneksi ilmastoinnin huurteenpoisto toimi sen verran, että ainakin tuulilasista näki eteenpäin.

 Niin.. Ouluun asti kaikki menikin ihan hyvin, mutta Oulusta Kempeleeseen ei sitten sujunutkaan. Moottoritiellä me maalaiset emme osanneet erkaantua oikeasta rampista ja niin sitä hurautettiin Liminkaan! No, eihän meillä ollut yhtään kiire... Ei siinä auttanut muu kuin kilauttaa kaverille eli Saarimaan Minnalle ja ruveta selittelemään maamerkkejä.

 Onneksi saimme raahattua kaikki tavarat ja yhden innosta pinkeenä olevan töpsyttelijän näyttelyalueelle ajoissa. Äkkiä tossupaketteja irrottelemaan (ei ihan helppo homma ensikertalaiselle) ja harja kouraan. Minniskin ehti siihen tavaroitani ja tossuja keräämään ja ensimmäinen koira - Sannan beussi Lilli - olikin jo kehässä. Sitten oli meidän vuoromme.

 Norjalainen tuomari antoi Enzolle erinomaisen ja olin jo sitä mieltä, että kannatti tulla. Mutta sitten: vaikka edettiin aina parhaaksi urokseksi asti, lämmintä kättä ja serti, mutta ei cacibia. Hivenen tyrmistyneenä unohdin, että seuraavaksi minun piti esittää myös Milla. Ja taas mentiin. Millakin sai erinomaisen ja oli lopulta PN2 saaden sertin. Parhaalle nartulle ja vsp:lle Javalle norjalaistuomari ei myöskään antanut cacibia, mitä kieltämättä kyllä ihmettelen. 

 Sanomattakin lienee selvää, että ryhmäkehään ei tälle norjalaiselle tuomarille jääty. Niinpä retkueemme matka jatkui kauppakeskus Zeppeliniin (joka on siis Kempeleessä), tosin Oulun kautta. Aivan... Ei osattu suunnistaa Kempeleessäkään. Mutta periksi ei annettu. Ajettiin sitten takaisin Kempeleeseen ja Zeppeliniin, josta ei tosin ostettu muuta kuin kahvit.

 Suunnitelma oli nimittäin käydä Oulussa syömässä intialaista ruokaa, koska Kajaanista sellaista herkkua ei saa. Parkkipaikkakin löytyi aivan Bombayn edestä. Innosta pinkeinä yksi meistä kipitti lippuautomaatille ja osti parkkiaikaa maanantaille saakka... Maksullinen parkkiaika kun päättyi kahden minuutin kuluttua. Kunnes yksi meistä huomasi, että ravintolan ikkunassa on lappu "avaamme lähiaikoina". Siis mitä? Eikö tämäkään onnistu?

 Ja taas oli pakko kilauttaa yhdelle kaverille, että missäs se on se Oulun toinen, hiljattain avattu intialainen ravintola... Mutta koska vastausta ei saatu, valitsimme hätäpäissämme sen toiseksi parhaan vaihtoehdon eli meksikolaisen.

 Sieltä autolle palattuamme huomasimme muutaman ohikulkijan suunnistavan Bombayhin. Myös sisällä ravintolassa istui väkeä. Mitä hell... Mutta sitä ei jääty sen enempiä miettimään. Nyt kokka kohti Kajaaniin. Ja mikäs se siinä kulman takana oli? No se uusi intilainen tietysti!

 Kotimatka sujuikin ilman sen suurempia kommelluksia. Mitä nyt Vaalassa en meinannut saada autoon bensaa (liian uusi bensa-automaatti). Sakkojakaan ei saatu eikä herra Hirvi hypännyt tielle, vaikka kaikki Murphyn merkit olivat ilmassa.