Joo, nyt on Hunkan kaljottelulle pantava loppu. Oltiin tänään Kontinkankaan metsäautotiellä lenkillä ja kuinka ollakaan - sieltäkin löytyi ohrapirtelön jämiä. Tällä kertaa kysymyksessä oli tölkki ja kaljasiepoksi osoittautunut Hunka lipitteli siitä tietysti viimeiset pisarat. Sillä seuraamuksella, että kieli, huuli tai ien siinä halkesi ja veripirtelöä tuli ihan kiitettävästi.

 Olimme Hunkan kanssa liikenteessä ihan kaksistaan ja lenkkivauhti sen mukaista. Lisää vauhtia otettiin pallosta, jonka kanssa Hunka tässä kuvassa tosin makoilee ja vetää vähän henkeä.

 Nyt taitaa saada vähäksi aikaa jäädä tämä mustan karvajoosepin kuvaaminen pelkällä valkoisella hangella. Alkaa käydä vähän liian yksitoikkoiseksi...

 Mutta yritetään kulkea kieli keskellä suuta.