Olipa yllättävän raskas viikonloppu - etenkin henkisesti. Tältäköhän koiristammekin tuntuu, kun koulutamme niitä? Kuka milläkin tavalla.

 Eli meillä oli täällä Kajaanissa viime viikonloppuna lauantaista sunnuntaihin kestävä operantin koulutuksen viikonloppu, jonne kouluttajaksi saapui Veli-Matti Ahonen, yksi alan suomalaisista "guruista".

 Viikonlopun aikana käytiin läpi muun muassa seuraavia asioita: kouluttajan toiminnan merkitys (ulkona seuraaminen, hihnassa kulkeminen, ovissa kulkeminen, koirien kohtaaminen ulkona, "sylittäminen"), vahvisteet, kriteerit, ajoitus, kepin ja alustan koskettaminen, kosketuksen pitäminen, siedättäminen, toiminnan aikaansaaminen, pyrkimys oppimisen virheettömyyteen, naksuttimen käyttö, vahvistaminen, taitojen koulutus (noutaminen, seuraaminen, perusasento, paikalla makaaminen, eteen lähettäminen, purun koulutus). Tässä noin pääpiirteissään.

 Eli aivan huikeasti asiaa yhden viikonlopun aikana. Ja omaksuttavaa. Minä ainakin olin kummankin koulutuspäivän jälkeen aivan niinsanotusti tyrmässä. Rupesin jopa unohtelemaan tavaroita auton katolle ja löysin niitä sitten aivan sattumalta ihan eri puolelta kaupunkia! :o

 Mutta aivan ihana tunne tuntea, että ihan kuin päässäni olisi syttynyt taas pari uutta "operanttia lamppua" lisää! Tässä viitekehyksessä me Hunkan kanssa jatketaan. Ja minä yritän taas hakea lisää oppia.

 Kuvaaminen jäi jälleen kerran aika vähälle. Keskityin niin kuuntelemaan... Mutta saatan saada joitakin Hunkasta ja minusta otettuja kuvia. Lisään kuvamateriaalia myöhemmin.

 Nyt sain muutamia meistä otettuja kuvia viime viikonlopulta. Kaikki kuvat on ottanut Tarja Putkonen.

 

 "Operanttia seuraamista" ;)

 

 

 

 

 Lisäksi Tarja laittoi muutamia aikaisemmin ottamiaan kuvia Kainuun Palveluskoirayhdistyksen yleiseltä tottistreenivuorolta.

 Tässä me pelataan vähän patukkapeliä Hunkan kanssa:

 

 

 

 Kiitos Tarjalle kuvatuksista!