Tänään aamulenkillä tuli koettua sekin, että Hunkakin taitaa olla ihan oikeasti pelimies ja lätkäjätkä.

 Tavanomaista aamureittiämme kulkiessa - rajavartioston vierustalla kulkevaa kevyen liikenteen väylää pitkin - pidin Hunkaa irti, kun muita kulkijoita ei näkynyt.

 Poika siinä juosta jolkotteli ees sun taas, jumitti välillä tyttöjen piss... ja hypähti sitten hivenen sivummalle pajukkoon, umpihankeen.

 Kunnes...

 Kävelytielle palatessa ja penkan yli loikatessa jätkä törmäsi suoraan minun vasempaan reiteen! 

 Sillä seuraamuksella, että jalathan siinä notkahtivat ja meikäläinen oli välittömästi kontallaan.

 "Jaa... Kamppasit minut sitten tähän", tuumasin jäppiselle.

 Hunkakin oli vähän ihmeissään... Ööö... Miten tässä näin kävi...

 Poika tillotti hämmästyneenä minua silmiin ja rupesi ylösnousemiseni jälkeen hörheltämään ja huojennuksesta läähättämään.

 Joo... Ei siinä mitään.

 Ihan oli puhdas taklaus.