Olen jo vuosia sanonut: "Haluan kerran elämässäni nähdä Madonnan livenä. Sitten voin kuolla."

No, nythän se tilaisuus tuli sitten enemmän kuin lähelle - Helsinkiin - mutta kuinka ollakaan - innostus laantui. Yhtäkkiä en halunnutkaan sinne, minne kaikki muutkin halusivat... Etenkään, kun kaksi päivää Hesan keikan jälkeen pitäisi olla heti Oulussa, briardien erkkarissa, ja sitähän nyt EI TIETENKÄÄN voi jättää väliin.

Mutta kylläpä kannatti malttaa mielensä! Nyt on sitten liput saatu Madamen Tallinnan keikalle, minne Maijan kanssa lähdetään. Hotellihuonekin irtosi vielä Virusta ;-) Sieltä nimittäin päästään ihan apostolin kyydillä Laululavalle. Sillä mikäli edelliset merkit Metallican keikalta samaisessa paikassa vuonna 2006 pitävät paikkansa, koko kaupungin liikenne tulee olemaan täysin tukossa.

Mutta I-hanaa! Maijan kanssa Madonnaan! Se reissu ei voi epäonnistua... ;-)

Tänä iltana oli sitten jo tavaksi tulleet jokaperjantaiset ohitustreenit.

Tällä kertaa olimme Renforsin reitillä rantatiellä, missä meitä vastaan kävelivät muun muassa Pete ja Piku.

Tosi hyvin meni taas :-) Mutta kyllä pojasta huomaa, miten äkkiä se hoksaa treenitilanteen: "Ai tää on se juttu, ettei hilluta... No, kohta ne samat tyypit tulee vastaan uudestaan..."

Pääasia minulle on kuitenkin se, että Hunka ei ole osoittanut vielä missään vaiheessa mitään rähjäämisen merkkejä. Vielä kun sais sen pienenkin hillumisen veks...

Pojan kunniaksi on kuitenkin kerrottava vielä tämä. Eilen meillä käväisi kylässä semmoinen seitenkuinen pyrriuros. Rätinää ja räiskettä ja hammasta sai Hunka useamman kerran osakseen, mutta ukkelipa ei ollut moksiskaan! Kiltti Poika!