Osallistuttiin eilen Hunkan kanssa Kainuun Palveluskoirayhdistyksen järjestämään mölli-BH:n tottelevaisuusosuuteen. Tuomarin tuomio oli tyly: jos tämä olisi ollut oikea koe, ette olisi päässeet läpi.

Ja miksi ei?

Hunka teki kyllä kaikki liikkeet - ei karannut kentältä (vaikka muutaman metrin päässä oli toistakymmentä seisojaa omissa harjoituksissaan) ja pysyi paikallaolossa. Mutta koska kysymyksessä oli kuitenkin harjoitus, otin liikkeet ja etenkin paikallamakuun varman päälle: lyhyemmällä matkalla, kasvot Poikaan päin ja kerran kävin palkkaamassakin suorituksen aikana.

Alkoi nimittäin tuntua siltä, että kohta Pojan usko tekemiseensä saattaa loppua... Tähän mennessä kun olemme tehneet selkeästi alle viisiminuuttisia paikallaoloja. Itse asiassa olemme oikeastaan treenanneet ainoastaan ja vain tokon alokasluokan liikkeitä. 

Niinpä minä hetken jo mietin, että mitähän me täällä bh-tottiksessa oikeastaan teemmekään...

Mutta hyvä harjoitus se oli - kolmen euron hintaan!

Seuraaminen oli aika ajoin aivan liian väljää (paremminkin osataan), mutta väliin mahtui myös ihan siedettäviä pätkiä. Liikkeestä istumisen tein tietysti varman päälle (koska alo tokossa sitä ei ole). Luoksetuloon Poika lähti ihan ensimmäisellä käskyllä, vaikka eri asennosta lähdettiin. Ja paikallakin Poika pysyi (sen yhden välipalkkauksen kera).

Joten ei tässä ihan lyttyyn litsaantuneita olla, vaikka tuomarin mielestä tämmöistä ei oikein pk-rotuiselta koiralta katselisi... :o

Vähän samanmoinen "mitähän minä täällä teen?" -tunne tuli kyllä tänäänkin...

Kajaanissa on tänään ja huomenna vierailulla Royal Caninin ruokarekka-auto. Vierailun yhteydessä järjestettiin myös koiramarssi Kajaanin keskustassa, jonne mekin Hunkan kanssa vääntäydyttiin.

Olihan kokemus! :o

Jätkä hillui noin 60 koiran marssijonossa kuin pahimman luokan kakara ja yritti rynnätä eteenpäin täysin omaan tahtiinsa! Voi per.... 

Sinällään minä osasin tätä hillumista odottaakin, mutta että näin pahana! 

Oli kyllä emännän huumorintaju pahemman kerran koetuksella, tunnustan.

Mutta mitä tästäkin opimme?

Paitsi että marssiharjoituksia on tehty aivan liian vähän, niin vastedeskin aion olla mahdollisimman paljon "väärissä paikoissa".

Eli tietoisesti aion pakottaa itseni Pojan kanssa juuri NIIHIN hankaliin tilanteisiin, jotka tekisi mieli välttää... Tiukkoihin ohitustilanteisiin kadulla... Urosten kanssa treenaamiseen... Ahtaisiin sisänäyttelyihin... Ympyrän juoksemiseen toisten koirien edessä ja takana...

Marssimaan ei opita kuin marssimalla! :-)))))))))))