Tätä se taas on. Työläisen arki. Paljon kivaa on tapahtunut, mutta blogin päivittäminen on vain jäänyt. Ei ole enää työpäivän jälkeen jaksanut paljon kirjoittaa.

Teen nyt pikaisen korjausliikkeen.

1248364967_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Teijalta tuli tämä aivan ihana matkamuistokuva meistä Kainuun Seurakoira- ja Terrierikerhon joukkuetokottajista. Parivaljakot vasemmalta: minä ja Hunka, Tanja ja Minni, Kaisa ja Urho, Tiina ja Neppu. Kiitos Teija! (Kuva: Teija Viljanmaa)

Viikkoa ennen tokon joukkue-SM:iä piipahdin kuunteluoppilaana Joensuussa, Pohjois-Karjalan Noutajakoirayhdistyksen järjestämässä Tommy Wirénin koulutuksessa "Koiran oppiminen ja positiivinen vahvistaminen".

Vaikka kysymyksessä oli viimeinen viikonloppu ennen töihin paluuta, niin onneksi tuli lähdettyä. Tiivistäen voisi todeta, että minulle kysymyksessä oli parin vuoden takaisen Naksutinkoulutus I -kurssin kertaavat ja syventävät opinnot.

Lauantain luennolla Tommy kävi läpi koiran oppimisen ja käyttäytymisen perusasioita positiivisen vahvistamisen näkökulmasta. Ja kuinka ollakaan Tommynkin mukaan aina, kun kouluttamisessa tulee eteen jotakin ongelmia, vika löytyy perustiedoista ja -taidoista.

Mutta senhän minä jo tiesinkin...

1248367542_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sunnuntaina vuorossa oli vielä käytännön harjoituksia Joensuun Agilityurheilijoiden hallilla. Kuvia harjoittelevista koirakoista löytyy kuvagalleriasta.

Harjoitussession päätteeksi päivän toinen kouluttaja Jaana Rajamäki näytti omalla pikku Into-pallerollaan, miten kosketuskeppi sujuu jo vastikään vasta kotiutuneelta pennulta.

1248367904_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Koistisen Petrille KIITOS matkaseurasta ja Ruotsalaisen Katjalle (+ Pekalle, Peetulle ja Emmalle) KIITOS kotimajoituksesta! Oli kiva käydä kylässä!

Sitten hypätään vielä viime viikonloppuun, mikä vierähtikin Oulun kv näyttelyssä. Matkaan lähdettiin Vuorman bokserikennelin pakettiautolla, missä Hunkakin matkusti elämänsä ensimmäisen kerran häkissä. (Koskaan aikaisemmin en ole saanut Hunkaa menemään häkkiin ja olenkin antanut jo periksi: Pojan ei tarvitse olla häkkieläin... ;-)

Näyttelystä meidän saldonamme oli eri3, mutta lisäksi tapahtui paljon muuta mukavaa. Jo toistamiseen tapasin Venäjän puolelta Apatitystä Suomeen näyttelymatkalle tulleet Svetlanan ja Monikan. Lauantaina näyttelyn jälkeen haimme Svetlanan vielä hotellilta ja hurautimme Minniksen luokse Kiviniemeen pentuja katsomaan.

Lauantain ja sunnuntain välisen yön vietimme Helenan ja Sinnin kanssa motelli Pohjan Kievarissa Kempeleessä, ja voi luoja, minkä tanssi- ja hyppyesityksen nuori neiti Sinni motellihuoneessa esitti! Ranskan poika ei ymmärtänyt eikä jaksanut sitä ollenkaan, vaan köllähti tuhannen väsyneenä emäntänsä kainaloon.

Matkan huipennus koettiin kuitenkin sunnuntaina, kun Sinni järjesti meille todellisen yllätyksen. Vasta 14 kuukauden ikäinen bokserityttö oli ranskalaisella tuomarilla paras narttu jättäen taakseen muun muassa maailmanvoittajan! Voi Sinni minkä teit!

Mutta ehkäpä tuomari jollain tasolla tunnisti, että tälläpä tytöllä taitaa virrata ranskalaista verta suonissaan...

Helenalle KIITOS ikimuistoisesta bokseri-briardi-reissusta. Voisin ottaa koska vain uusiksi, vaikka pitemmän kaavan kautta...

1248368852_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Huomenna reissuaminen jatkuu taas, mutta aivan toisenlaisissa merkeissä.

Suuntana on Pori ja Metallicaaaaa...!

Poika saa kotiin hoitajat, iskän ja Tuijan. Mennen tullen yövytään Siikaisten hovissa, Leenan ja Hugon hoteissa.

Paluumatkalla Porista poiketaan vielä Oulaisten kautta. Jos hyvin käy, Oulaisten koukkauksen jälkeen minäkin olen onnellinen Teemu Pehkosen valmistaman Kulkukoira-veräjän omistaja. Ja sehän on melkein kuin häkissä olisi...