Voe pyhä jyssäys!

Meidän olohuone on muuttunut elokuvateatteriksi!

Tai muuttuu oikeastaan aina illan myötä. Kun alkaa olla pimeää.

Ei me mitään elokuvavermeitä olla hankittu, mutta Juha-veljeni toi meille "kokeiltavaksi" muutaman vuoden kaapin perukoilla lojuneen videotykkinsä. Ja nyt tuntuu kyllä minustakin - suuresta elokuvien katselijasta... no joo - ihan siltä, että entiseen ei ole enää paluuta. Sen verran sykähdyttävä oli tämä katselukokemus. Ihan kuin elokuvateatteri olisi todellakin tullut meidän olohuoneeseemme... Tai ehkä pikemminkin semmoinen isommilta rokkikeikoilta tuttu screeni.

Nyt oikein odotan, että kevään pleijarit alkavat ja emem-kisat! Meikä tahtoo kotiin ihan kunnon kisastudion!

Metallicakin on vissiin tulossa taas ens kesänä Suomeen. Kotona vois vähän katsella alkupaloja...

Tässä vielä yksi kuva eilisestä elokuvaillasta, johon minä osallistuin vain siellä täällä. Oli aikamoista ryskettä ja pauketta. (Nappasin nämä pari kuvaa ihan vaan pikku Ixuksella ilman salamaa.)

Valoisaan aikaan päivällä olohuoneemme on ihan niin kuin ennenkin.