Karma alkaa asettua taloksi. Huh helpotus! Kiljuminen ja parkuminen on selvästi vähentynyt. Enää sitä tapahtuu oikeastaan vain nukkumaan mennessä.

Tilalle on tullut myös uusia ääniä: ärräämistä ja pärräämistä, eritoten iltavillin aikana ja eritoten Hunkalle. Joka on sietänyt pikkuisen kirmailua ja säntäämistä ihan uskomattoman hienosti!

Välillä Karma roikkuu Hunkan parrassa ja korvakarvoissa, ja kun Hunka nostaa päätään, Karma saa ilmaisen ilmalennon.

Ja taas mentiin...

Vielä alkuviikosta Karma halusi olla ihan lähellä ja nukahti muun muassa nojatuoliin jalkani viereen.

Nahkasohva onkin ollut mieluinen paikka nukkua illan ensimmäiset unet.

Omassa huoneessaan Karma ei viihdy ollenkaan. Keittiön ja ruokahuoneen välinen oviaukko on jostain syystä kummankin lempparipaikka. Siitä on vissiin hyvä tähystellä vähän joka puolelle taloon.

Torstaina käytiin mökillä pesemässä pari mattoa ja peittoa. Karma osoittautui välittömästi ihan hillittömäksi vesipedoksi. Kävi jopa uimassa! Sitten nukahtikin seisovilta jaloiltaan ja Hunkan oli taas ihan pakko valvoa Karman jokaista hetkeä.

Karman yksi lempileluja on Jani-serkun tuoma vihreä hämähäkki. Lateksista hämistä on kiva vinguttaa ja pureskella. Auttanee myös ikenien kutiamiseen.

Karman "omaksi väriksi" näyttää muodostuneen vihreä. Myös tämä kasvattaja-Susannan matkaan antama vihreä narulelu on Karman suosikkeja. Ja voi luoja, millä vimmalla pikkukoira juoksee lelujensa perään ja saalistaa niitä!

Tibben pentu on monessakin suhteessa todella erilainen kuin briardin pentu. Siinä missä briardin pennut ovat aina seuranneet minua kuin hai laivaa ja ruvenneet sitten pötköttämään jalkoihin tai johonkin niille osoitettuun paikkaan, Karmalla on jokin ihan oma käsitys, mitä se haluaa.

Käsitys, jota minä en aina ymmärrä. Mutta jota tässä kovasti opettelen.