Niin se aika menee. Karmakin täytti viime maanantaina jo puoli vuotta!

Virallinen puolivuotiskuva jäi ottamatta, mutta sen virkaa hoitakoon nämä tiibetinterriereiden Open showssa Helsingissä edellispäivänä otetut kuvat. (Kiitos Tarja!!! Ilman sinua reissu ei olisi toteutunut!)

Vähän oli semmoinen "onko järkee vai ei" -reissu... Lähteä nyt täältä 550 kilometrin päästä kuskaamaan koiraa epäviralliseen näyttelyyn, jossa kisataan vielä pikkupentujen luokassa...

Mutta minulla teki niin kovasti mieli nähdä samalla kertaa monia muitakin tiibetinterrierejä ja kuulla, mitä Karmasta sanottaisiin!

Näyttelyyn olikin ilmoitettu yli 50 tiibetinterrieriä ja tunnelma oli ihan kuin "oikeassa" koiranäyttelyssä. Tuomarina toimi Katariina Anttila, joka on itsekin kasvattanut aikoinaan tiibetinterrierejä kennelnimellä Budoar.

No, matka oli pitkä, ja ei siinä vielä mitään - Karma oli tooosi helppo matkakumppani. Nukuskeli vaan kaikki matkat mennen tullen ja hotellissakin käyttäytyi kuin kokenut reissaaja, vaikka ensimmäistä kertaa oltiin näin pitkällä matkalla ja vieraassa paikassa yötä.

Mutta kehässä...

Nappula pisti aivan ranttaliksi ja minä olin ihan helisemässä. Ei suostunut seisomaan, ei pysynyt paikoillaan, makasi ja kieriskeli kehässä, puri hihnaa... Seisoi paikoillaan ehkä nanosekunnin.

Arvostelussa luonnetta kuitenkin kehuttiin :o eikä esiintymisestä/esittämisestä mainittu mitään. Arvostelu kuului näin:

"6 kk vanha oleva urospentu, jolla oikeat mittasuhteet. Kevyehkö luusto ja vähän matalalle kiinnittynyt häntä. Hyvä pää, joka saa vähän kehittyä. Liikkuu aavistuksen verran avoimesti takaa. Hyvä turkinlaatu ja luonne."

Vähän olin yllättynyt tuosta, että luusto on kevyt ja liikkuu avoimesti takaa. Itse olen pitänyt Karmaa suht vahvana poikana ja erityisen tyytyväinen olen ollut siitä, että kerrankin minulla on koira, joka ei todellakaan ole ahdas takaa!

No, tästä jatketaan kohti virallisia arvosteluja. Ensimmäinen "virallinen" näyttely lienee sitten Tamminäyttely, jossa sielläkin Karma on vielä epävirallisessa pentuluokassa.

Sitten vähän kuvakimaraa tältä syksyltä.

Vähän ennen puolivuotiskuva:

Karma vastapestynä. Ei ole kauan tämän näköinen...

... kun heti alkaa pelit:

Hunkan pinna se vaan kestää...

ja kestää...

ja kestää.

 

Pentukoulukin oli ja meni. Viimeinen kerta oli viime keskiviikkona. Viimeiselle kerralle jokaisen oli pitänyt opetella jokin temppu. Me otettiin osin varman päälle ja näytettiin kosketuskeppiin koskemista - temppu, jonka Karma on osannut jo jonkin aikaa, mutta jota ollaan treenattu aivan liian vähän...

Mutta ollaan me aloitettu uusikin harrastus! Agility! :o (Terveisiä Esalle, jos käyt tätä joskus lukemassa :)

Kaksi kokoontumiskertaa on jo ollut. Ekalla kerralla opeteltiin hyppyestettä (rima tosin ihan maassa) ja putkea. Toisella kerralla olivat vuorossa puomi ja pujottelu/kepit.

Ihan kivasti meillä on mennyt, mutta kuten arvata saattaa, ohjaaja on myös ihan lähtökuopissa... Mitään kisatavoitteita meillä EI ole, mutta yritetään nyt opetella kaikki esteet. Sekin olis jo jotain!

Eilen meillä kävi mukavia vieraita. Tiina ja kaunis Selma-aussie.

Aluksi Selma otti tilanteen vähän varman päälle mamman jaloista katsellen, kun iso musta Hunkakin oli siinä nokkaansa tunkemassa joka paikkaan. Mutta kohta meno Karman ja Selman kesken olikin jo tutunlaista...

Ja taas pestiin... :)

Ai niin, tuohon otsikkoon vielä. Tiibetinterriereiden keskustelupalstalla on aihe "meidän tibben oikut". On käynyt mielessä, että pitäisiköhän käydä kertomassa, että meillä se on purukumien keräily! Kuinkahan monta purkkaa minä olen jo nappulan suusta lenkeillä kaivellut... Huoh.

Nyt kyllä huomaa, miten hemmetin paljon ihmiset sylkevät suustansa purkkaa kaduille. Suuri piirtein joka kymmenen sentin välein on joku purkka.

Eikä taida olla ihan sieltä terveellisimmästä päästä koiralle nämä ksylitolipurkat.

Mutta kerropa se tibelle :)