Tervehdys kaikki blogissani tyhjän päiten vierailleet!

Jos jotakuta vielä kiinnostaa, niin pistän pikakelauksella kuulumisia menneeltä parilta kuukaudelta.

Jotenkin tuntuu, että tämä kevät on ollut yksi koettelemusten kevät! Vähän joka suhteessa.

Mutta onneksi väliin mahtuu myös pieniä ilon hetkiä!

Tarjan pieni Amber-tyttökin on käynyt kylässä:

Nyt tyttö on jo kovasti kasvanut noista helmikuulla otetuista kuvista. Uutta vierailua odotellaan...

Maaliskuun alussa Kajaanissa käväisi Saksan maalla asuva tibbeystävämme Tuikku.

Tuikku on erityisen ihastunut Hunkaan... Ja kukapa ei olisi!

UNELMIEN POIKAMIES HUNKA! - kuten työkaverini Annan Helmi-tytär asian ilmaisi.

Samalla kertaa Tuikun tapaamisreissulla käytiin myös pikku lenkki Paltaniemen jäällä:

Ulkoiltu ollaan - entiseen malliin. Lähestulkoon joka päivä käydään jossain metsässä ja mökilläkin on piipahdettu pari kertaa.

Karma on keksinyt myös uusia kiipeilykohteita:

Palloakin on pelattu.

Ja taas niitä metsäkuvia:

Mökillä on ollut niin paljon lunta, että rannasta on ollut vaikea päästä jäälle. Viime kerralla minulla oli sukset mukana ja niiden kanssa onnistui joten kuten. 

Karmalle pistettiin kaiken varalta jälkinaru kaulaan, kun pikku jeppe on niin nopea ja ketterä liikkeissään. Kauempana jäällä oli kuitenkin jonkin verran yksittäisiä hiihtäjiä.

Alla olevan kuvan myötä terveiset Johannalle, Antille, Taikalle, Sandralle ja Aissalle!

Siellä se on yhä edelleen paikoillaan - Vuokatin vaarajono!

Näin niin kuin Pohjavaaralta päin katsottuna...

Yksi suurimpia koettelemuksia näin keväällä ovat tietysti kurakelit, jotka nekin ovat jo alkaneet.

Viime viikolla Volvo oli kolme päivää huollossa, joten metsään, puhtaille lumille ei päästy. Oli aika karseeta.

Kaiken lisäksi meidän kotikatumme Leirikatu on e-d-e-l-l-e-e-n revityllä sora/kivituhka/mitä lie -pinnalla. Viime kesänä ei asfalttia tullut, kun kaupungilta loppuivat rahat. Saa nähdä, tuleeko tänäkään kesänä.

Loppuun vielä pari sanaa Unelmien Poikamies Hunkasta.

Erinäiset eturauhasvaivat ovat vaivanneet poikaa viime kesästä/syksystä lähtien. Jo neljä kertaa olemme käyneet lääkärissä täällä Kajaanissa, mutta huonolla menestyksellä.

Ensimmäisellä kerralla Hunkalle laitettiin kaksi kertaa Tardak-piikki, mutta toisen kerran jälkeen alkoi käsittämätön läähätys, jota on jatkunut ihan näihin päiviin saakka.

Tässä välillä on tutkittu pissaa ja struviittikiteisiin on syöty liuotusruokaa. Reilu kuukausi sitten poika sai yllättäen ihan järkyttävän veriripulikohtauksen, joka asettui kyllä Tylosiinilla, mutta vatsaystävällistä ruokaa en enää tässä vaiheessa ostanut...

Alan olla jo tosi kypsä tähän nykyiseen ilmiöön, että jokaikiseen vaivaan eläinlääkärissä tarjotaan hoidoksi jotain ruokaa!

Ja siihen, että ripuliakaan ei hoideta nykyisin alle sadan euron...

Mutta koska Hunkan vointi huolestuttaa minua ja haluan saada Unelmien Poikamiehen kuntoon, olemme nyt menossa Oulun Akuuttiin Minna Liinamaan tutkittavaksi.

Uskon ja toivon, että briardit hyvinkin ;-) tunteva Minna Liinamaa ottaa poikamiehen terveyshuolet tosissaan!

Vastaanottoaika on torstaina 2. päivä toukokuuta. Samalla reissulla lonkka- ja kyynärkuvataan myös ystävämme Keira-neiti.

PS. Meinasi vallan unohtua, että käytiinhän me Karman kanssa maaliskuussa Juukassa näyttelyssäkin. Tuloksena oli pu3, varasert. Eli ei vieläkään sitä varsinaista sertiä... Viikon päästä yritetään taas..., Outokummussa.