Johan tässä ehtikin muutama viikko mennä ilman mitään sen suurempaa haaveria. Mutta nyt: Hunkan varvas on murtunut.

Tapaturma sattui viime sunnuntaina, kun olimme ihan omalla porukalla, Hannun ja koirien kanssa metsälenkillä Kontinkankaalla. Eli ihan siellä samaisessa paikassa, missä oltiin oltu edellisenä päivänä Tarjan ja tyttöjen kanssa.

Kaikki tapahtui ihan lenkin alussa. Hannu ja minä lähdettiin kävelemään kauemmaksi vievälle moottorikelkkauralle - kun taas koirat olivat jo valinneet toisen uran.

Sitten kun koirat huomasivat meidän olevan eri polulla, lähtivät ne hurjaa vauhtia juoksemaan meidän luokse...

Ja sitten Hunka olikin jo kolmijalkainen. Piti toista takajalkaa ilmassa. En ehtinyt näkemään, miten se oli tapahtunut.

Heti alussa kiinnitin huomiota, ettei Hunka ontunut ns. normaalisti, vaan jotenkin se loikki jänismäisesti toisella takajalalla. Aluksi epäilin, että kipukohta olisi jossain ylempänä, mahdollisesti selässä, mutta vasta seuraavan päivän iltana huomasin, että ei hitsi, yksi oikean takajalan varpaista oli todella turvonnut. Omin sormin tunnustellessa varvas myös tuntui jotenkin irtonaiselta... Voisikohan se olla murtunut...

Tänään saatiin sitten varmistus asiaan. Murtunuthan se on. Voi v...

Oikea takajalka kuvattiin eläinsairaala Countrypoliksessa ja kuvassa näkyi selvästi varvasluun pirstalemurtuma. Luojan kiitos leikkausta ei tarvita, vaan hoitona on ihan vaan konservatiivinen hoito, varpaan suojaaminen ja pehmustaminen ulkoillessa sekä kipulääkkeet.

Joitakin pehmeitä sidetarpeita ostin mukaan jo Countrypoliksesta, mutta matkalla töistä kotiin mietin koko ajan, että miten hitossa saisin jalan mahdollisimman kätevästi pehmeään pakettiin... Kunnes kotona eteisen laatikoston päältä silmiini iskeytyi kolme "hevimiesten hikiranneketta" - tiedättehän, semmoiset samanlaiset kuin mitkä tennispelaajilla on ranteissaan...

Ja kas, siinäpä oiva tukiside tänne kotiin sisätiloihin (vaikkei se sisällä niin tarpeellinen kai olisikaan...) Mukavan paksu, froteinen, pehmeä, ja juuri sopivasti tukea. Ilmavakin. Jospa varvas pysyisi edes vähänkin liikkumattomampana...

 

Sidetarpeita on nyt kyllä joka lähtöön. Osa tarvikkeista, kuten esimerkiksi tuo kuminen pitkä sukka, on peruja viime marraskuulta, kun Hunkalta lähti yksi kokonainen kynsi etujalasta... Olihan kyllä melkoinen savotta sekin.

Kipulääkkeenä vedetään nyt ihan Rimadylia.

Viikolla 12 olen talvilomalla ja olin jo ehtinyt suunnitella, että vien Hunkan silloin veteraanitarkastukseen. Mutta nyt tuli sitten tämä varvasepisodi.

Varasin kuitenkin tänään jo vetskutarkastusajankin. Kontrolloidaan sitten samalla myös varvasta.