Huoh... Koko viikon olen toipunut viime viikonlopusta ja Tamminäyttelystä. Otetaanpa lyhyt aikamatka viikon taakse ja muistellaan, mitä kaikkea silloin tapahtui...

 Viime perjantaina heti töistä päästyäni kiidin Pallohallille hakemaan murmanskilaisten näytteilleasettajien numerolappuja. Olin luvannut viedä laput heille heidän hotellilleen. Mutta... murmanskilaisia ei näkynyt eikä kuulunut vielä iltakahdeksaan mennessä (heidän piti tulla iltapäivällä) ja hotellilla minulle sanottiin, että elleivät tule ennen kello yhtätoista, ovi menee kiinni ja aukeaa seuraavan kerran lauantaiaamuna kello seitsemän.

 Onneksi sain puhelimitse kiinni murmanskilaisten matkanjohtajan Jaroslava Saguirovan, joka kertoi, että heillä on hieman probleemia bussin kanssa... Matka oli tyssännyt noin 40 kilometrin päähän Kostamuksesta... Suomen puolelle kuitenkin.

 Helpotukseni oli suuri, kun Svetlana lopulta laittoi iltakymmeneltä viestin: "Olemme hotellilla. Kaikki hyvin."

 Enzon osalta pientä lisähaipakkaa aiheutti se, että Enzon kotoväki makasi kotona kuumeessa, eikä Minna pystyisi tuomaan Enzoa näyttelypaikalle. Aluksi vaikutti siltä, että Enzokin joutuu jäämään kotiin, mutta sitten apuun riensi vakihandlerimme Tanja, joka lupasi roudata Enzon aamulla hallille ja kehään.

 Leni Nousiaisen arvostelemana Hunka sai tällä kertaa eri2:n nuorten luokassa ja Enzo avoimessa eh2:n. Svetlanan narttu Monika sai käyttöluokassa eri1:n ja sijoittui lopulta pn4:ksi. Heti briard-kehän jälkeen jouduinkin sitten kiitämään varsinaiselle talkootyöpaikalleni eli kainuulaiskoirien tulosten kirjoitteluun.

 Svetlanan kanssa ennätimme eniten tavata sunnuntaina aamupäivällä. Vaikka keskusteluistamme ei kielivaikeuksien takia kovin syvällisiä muodostunutkaan, varmasti me molemmat aistimme sen "sanattoman molemminpuolisen briard-yhteyden"... Tuliaisina Svetlana toi minulle muun muassa itsetekemänsä briard-maatuskat, joista yhteen hän oli maalannut minun oman Blota-Hunkani! Ensimmäisessä ja kaikkein suurimmassa maatuskassa on itseoikeutetusti Svetlanan oma Monika.

 Monikasta voisin sanoa, että enpä ole pitkään aikaan tavannut niin vilpittömän iloista ja välitöntä, ja täysin omistajansa hallinnassa olevaa briardia. Jo kehässä Monikan häntä heilui huomiotaherättävää vauhtia ja taukoamatta. Ensikontaktissa minun kanssani Monika oli vaikka millä mutkalla, kunhan vain olisin rapsuttanut häntä... Hauska tyttö!

 Hieman haikeilla mielin saattelin murmanskilaiset kotimatkalleen sunnuntaina ryhmäkehien aikaan... Yhden ryhmäsijoituksenkin he saivat kuitenkin matkaansa, mäyräkoirissa.

 Kiitos Svetlana! Kiitos Jaroslava! It was very nice to meet you!!!

 Alla muutama Hannun ottama kuva (Ixuksella...) Pallohallilta sekä briard-maatuskat.

 

 Svetlana ja Monika.

 

 Minä ja Hunka.

 

 Svetlanan taiteilemat briard-maatuskat.