No aika hyvin...

Käytiin tänään illalla Kaisan ja Kuiskoirien eli Urhon ja Oilin kanssa hieman tokottamassa.

Alunperin treffit oli sovittu Vimpelinlaakson hiekkakentälle, mutta sielläpä olikin Tivoli Sariola! Mentiin sitten suosiolla tien toiselle puolelle, Pallohallin metsän puoleiselle sivuseinustalle, missä ei tuullutkaan niin paljon kuin avoimella kentällä.

Paikkamakuuta otettiin, seuraamisia ja kontaktiharjoituksia - myös sellaisilla about 30 sentin väleillä... Uskomaton homma, miten Hunkalla voi tällaisetkin onnistua mudiuroksen kanssa! Mutta joskus taas niitä kuulevia korvia ei ole ollenkaan...

Loppuun vielä pari valittua sanaa viime lauantain näyttelystä Varkaudessa.

Tuloksen puolesta pitäisi olla ihan tyytyväinen - Hunka oli pu2 ja sai viimeisen sertinsä - mutta mitä pitäisi ajatella sellaisesta tuomarista, joka ei koske koiriin ollenkaan, ei tarkista briardeilta kaksoiskannuksia ja puhuu vielä puhelimeensakin arvostelun aikana?

Tosi voitokasta saada tämmöiseltä tuomarilta serti.

Kehtaako semmoisesta edes puhua?