Vain viikko ennätti vierähtää ihka ensimmäisestä toko-kokeestamme Kajaanissa, kun eilen tiistaina olimme jo toistamiseen kokeessa, Iisalmessa.
Aika lailla saman kaavan mukaan menivät molemmat kisat :-)
Viikko sitten saimme 179 pistettä, ykköstuloksen ja sijan 7./10.
Eilen "parani" yhdellä pisteellä, mutta sen myötä noustiin peräti sijalle 2./11.
Molemmissa kisoissa tuomarina toimi Erkki Shemeikka, ja mitä ilmeisimmin sekä tuomari että Hunks pitivät linjansa kumpaisessakin kisassa ;-)
En taida oikein kuulua niihin ihmisiin, jotka kirjoittavat kisakokemuksistaan yksityiskohtaisesti, liike liikkeeltä. Itse asiassa minä ihan ihmettelen, miten jotkut voivat muistaa suurin piirtein jokaisen kisassa otetun askeleen!
Itselleni päällimmäisiksi tuntemuksiksi molemmista kisoista jäi aika lailla samat asiat. Erittäin tyytyväinen olin siihen, että Hunka pysyi paikallaan, eikä mikään liike mennyt nollille.
Eilisessä kisassa pienen lisäjännitysmomentin toi se, että paikallamakuussa Hunkan vieressä ollut suursnautseri nousi jossain vaiheessa istumaan, sitten seisomaan ja lähti hipsimään ohjaajansa luo.
Hunkan suoritusta tämä ei onneksi häirinnyt, mutta itselle tuli semmoinen tunne, että vieläkin haluan varmistaa Pojan paikallaoloa. Lisää uusia häiriöitä ja myös niitä vieruskaverin liikkeellelähtöjä (tietoisia luoksetuloja).
Kaikkein eniten minua itseäni noiden kahden kisan perusteella on jäänyt häiritsemään se, että miten ihmeessä saisin Pojan parhaaseen mahdolliseen vireeseen kisatilanteessa???
Vielä en ole sitä keksinyt.
Itsestä tuntuu, että Pojan keskittymiskyky ja tarkkaavaisuus (= kontakti) tippuvat ihan selkeästi, kun tuomarin eteen astutaan. Poikaa alkaa kiinnostaa, että kukahan täällä kentällä on ennen häntä tassutellut... Kenties joku hyväntuoksuinen tyttö... ja sehän pitää tarkistaa... Argh!
Tuosta haistelusta meillä on tippunut pisteitä jopa estehypyssä! Mikä toisaalta ihan kyllä hymyilyttääkin minua... Minkäs se Poika luonnolleen voi...
No, joka tapauksessa eilinen koe ja kisamatka olivat taas ihan kivoja kokemuksia. Kaisan ja Urho-mudin kanssa matkattiin kimppakyydillä ja lähemmäs puoltayötähän siinä meni, ennen kuin oltiin takaisin kotona. Urholle tsemiä avo-liikkeiden hiomiseen ja Kaisalle koulutusintoa ja -iloa!
Seuraava koitos meillä onkin sitten tokon joukkue-SM -kisat, jonne ollaan osallistumassa Kainuun Seurakoira- ja Terrierikerhon joukkueessa.
Siihen saakka varmistetaan paikallaoloa, yritetään parantaa kontaktia ja koetetaan löytää myös se viisasten kivi, jolla Poika jaksaa sinnitellä läpi koko kisasuorituksen.
Tässä muutamia Kaisan nappaamia kuveja meistä:
Seuraavaksi on sitten meidän vuoro...
Hihnassa seuraaminen.
Seuraaminen taluttimetta (josta saatiin muuten täysi kymppi!).
Luoksetulo.
Perusasento.
Kuki se siellä esteen takana kurkkii?
Kommentit