Otimme Helenan kanssa itseämme niskasta kiinni ja päätimme aloittaa yhteiset tottistreenit lauantaiaamuisin! Tänään oltiin jo toista kertaa eli ainakin hyvään alkuun on talvitreeneissä päästy...

Väkisinkin tulee vanhat ajat mieleen... Onhan Helena se henkilö, jonka kautta minä ajoin itseni sisään palveluskoiraharrastukseen. Helena oli minun ensimmäinen koulutusohjaajani, kun Illin kanssa aloitettiin tottiksen vääntäminen vuonna 1994. Siitä alkoi myös ystävyys Vuorman kennelin boksereiden kanssa.

Illi ja Ipa, Mökö ja Meeri, Hunka ja Zinnia (kuvassa)... Näin ne briard-bokseri -pariskunnat ovat järjestyksessä muodostuneet.

Omalla kohdallani päällimmäisenä tarkoituksena on saada Hunkalle luotettavaa häiriötreeniseuraa. Viikko sitten lauantaina (ekalla kerralla) Hunka ei osoittanut minkäänlaisia kiinnostuksen merkkejä naapuriin, vaan keskittyi ihan kokonaan minuun ja yhteisiin tekemisiimme. Ja emäntä oli tottakai aika tyytyväinen...

Sama meno jatkui myös tänään, mutta saapa nähdä, miten ensi kerralla. Tottistelun päätteeksi päästimme nimittäin tämänhetkisen pariskunnan tien toiselle puolelle pellolle vähän irrottelemaan. Toivoa sopii, ettei siitä tullut Hunkan mielestä parasta, mitä bokserifriidun kanssa voi treeneissä tehdä.