Huh. Olipa kiva ja kivuton reissu! Eli kannatti varautua pahimpaan, ja kaikki menikin ihan ookoo.

 Tosin pieniä ylläreitäkin toki koettiin. Kuten esimerkiksi se, että hotelli, jonka olin varannut, ei ollutkaan se, mihin kuvittelin meidän menevän... Ja niin perjantai-iltana huomattiin, että tässähän ollaan ihan Lahden ytimessä, kävelykadun varrella, ja kaupungin keskusta pursuaa pikkujoulua juhlivia ihmisporukoita. No, itse hotellihuone - tai oikeammin kahden huoneen yhdistelmä - oli ihan hyvä ja tilava. Mutta sitä odotettua väliovea huoneiden välillä ei ollutkaan... joten ei auttanut muu kuin siirtää huonekaluja vähän uuteen järjestykseen, tukkia oviaukko sohvalla tukkoon ja pistää sohvan päälle vielä pientä tuolibarrikadia. Ettei terrieriuros kipaisisi toisesta huoneesta Hunkan karvoihin roikkumaan... Mutta ei luottanut Maija tähänkään rakennelmaan, vaan koiransa tuntien nukkui mieluummin terrierin hihna kädessään ;-)

 Hunka ja minä olimme Tarjan ja juoksuaan tekevän Rosa-pyrrin kanssa samassa huoneessa. Ja kuten arvata saattaa pojan nenulla oli vain yksi osoite... Mutta suht hyvin siitä yöstä selvittiin. Kun Rosa tyytyi fiksusti majoittumaan suurimman osan ajasta sängyn alla ;-) 

 Hunkaa tämä järjestely kyllä läähätytti koko yön.

 Aamulla jouduttiin kuitenkin ihan ajoissa messukeskukseen ja Jekkukin ehti ihan ilman kiirettä kehään. Tosin liikaa oli Jekullakin tällä kertaa karvaa. (Tähän aiheeseen en tämän tarkemmin puutu, koska trimmaus ja sen oikea ajoittaminen tuntuu olevan ihan henkimaailman juttuja.)

 Ennen briard-kehän alkamista kävin hieman kuulostelemassa, mitä Rainer Vuorinen tykkäsi serkkurotumme beauceronien edustajista. Kehässä oli esiintymässä juuri veteraaniluokan uros, joka olikin sitten ainoa erin saanut beussiuros... Eli semmoiseen syyniin oli sitten Hunkakin kohta joutumassa...

 Mutta kuinkas sitten kävikään? Poika sai kuin saikin erin!!!

 Tanjan ja Hunkan esiintymistä kehän laidalla katsoessani koin monenlaisia muistikuvia menneisyydestä... Miten he näyttivätkään samalta kuin ennen vanhaan, kun Tanja esitti aina Mököä... Hunkakin näytti ihan tosi paljon Mököltä! Etenkin nyt, kun poika on ruvennut harmaantumaan.

 Olin ihan tosi tyytyväinen Hunkan esiintymiseen. Poika juoksi vapaasti varmalla ravilla ja löysällä hihnalla. Eikä minkäänlaista ryntäilyä, mitä se minun kanssani tuppaa tekemään! Seistessäkin ryhti oli ihan toista kuin minun kanssani. Eli eipä paljon kannata näyttelyyn lähtemistä miettiä, ellei luottohandlerimme Tanja pääse lähtemään matkaan.

 Lopputulos meidän osaltamme oli avo eri4, mihin minäkin olen erinomaisen tyytyväinen ;-)

 Ja vähintäänkin yhtä tyytyväinen olen myös pojan käytökseen! Ei mitään kuikuiluja, sinkoilemisia tai ärisemisiä muille koirille (mihin siihenkin olin tietysti varautunut, kun maalaispoika Hellsinkiin lähtee...) Oman arvostelun jälkeen parkkeerasimme jopa ihan kehän laidalle penkille istumaan ja poika makoili siinä jaloissa niin, että emäntä saattoi ottaa jopa muutaman kuvan ja jutskailla tuttujen kanssa! :-)

 Voi pojat, että emäntä oli tästä kokemuksesta onnellinen!