JEES! Nyt on jonkinmoinen kynnys ylitetty. Sain nimittäin lopultakin aikaiseksi tehdä Hunkalle jäljen. Ja lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen! :-)

 Jälki oli tarkoituksella helppo (käytännössä liian helppo). Pituutta sillä ei ollut kuin vajaat 100 metriä, mutta kaikki meni niin kuin pitikin ja tälläkin matkalla ehdin omasta mielestäni muodostaa käsityksen, missä ollaan menossa.

 Jälki oli tunnin vanha, suoraan metsässä ja päättyi kapulaan. Jonka Hunka löysi leikiten, nosti ylös ja kiikutti mamille. Täällähän tämä on!

 Hunka oli nähnyt, kun lähdin tekemään jälkeä. Sidoin sen puuhun kiinni. Näytin sille jälkikapulaa ja lähdin menemään. Poika jäi puuhun miettimään ja "katseluoppimaan". (Tätä katseluoppimista olen muuten käyttänyt aika paljon eri jutuissa.)

 Sitten tulin mutkan kautta takaisin, irrotin pojan puusta ja kävimme välillä tunnin verran lenkillä, kun odottelimme jäljen happanemista.

 Hunkan jäljestämiskokemus on aika olematonta, sillä viime kesä meni käytännössä lähes kokonaan harakoille, järkyttävien, koko kesän jatkuneiden sateiden takia (seli seli). Mutta sitä edellisenä kesänä, Hunkan pentukesänä, tein sille makkararuutuja ja muutamia lyhyehköjä suoria makkarajälkiä nurmella. Nurmijäljet päättyivät aina purkkiin, jonka sisällä oli makkaraa.

 Vielä tähän päivään mennessä en ole koskaan puhunut Hunkalle jäljellä. Poika on saanut tehdä aina itse parhaaksi katsomansa ratkaisut ja miettiä asioita omassa päässään.

 Tänäänkään en puhunut pojalle mitään, kun lähdimme kohti jälkeä. Puin vain valjaat päälle ja pistin liinan kiinni (ensimmäisen kerran muuten nämäkin vermeet). Jäljen alkuun päästyämme Hunka noukki itse jäljen ja lähti menemään. Ja minä annoin mennä.

 Tällä vaiteliaisuuden tiellä aion jatkaa. Yritän puuttua Hunkan tekemiseen jäljellä mahdollisimman vähän. Kaikkein parasta, ettei tarvitse puuttua ollenkaan.

 Juuri nyt tuntuu myös siltä, että mitään makkaraa, purkkeja tai muita vastaavia - tai edes makkaralla hajustettuja keppejä - ei meidän tuleviltakaan jäljiltämme löydy. Ellei Hunkalle tule jostain syystä jotain yllättäviä motivaatio-ongelmia.

 Löytyneestä kepistä Hunka saa tietysti aina palkan. Tänään tuli Hiillosmakkaraa.

 Loppuun vielä muutamia lukkoonlyötyjä suunnitelmia:

 Ensi viikonloppuna osallistumme Hunkan kanssa Veli-Matti Ahosen (ja Marskin!) pitämään operanttiin koulutusviikonloppuun täällä Kajaanissa. Veli-Matti tulee "puolivirallisesti" pitämään meille kurssin, pienelle viiden koirakon ryhmälle sekä muutamille kuunteluoppilaille.

 Kesäkuun alussa minä menen vuorostani kuunteluoppimaan Kiteelle, Susannan Mölsän vetämään tottelevaisuusseminaariin. (Seminaariin otetaan vain rajallinen määrä koiria ja Hunkaa ei todennäköisesti ole valittu.)

 Ja sitten. Juhannusjuhlillekin lähdetään! Ilmoitin Hunkan perjantaina Rovaniemen juhannusnäyttelyyn.