Hyvää ja oikein antoisaa alkanutta vuotta kaikille blogini lukijoille!

Kaikki kommentit ja terveiset ovat edelleen erittäin tervetulleita!

Mennään tämänkertainen päivitys kuvapainotteisesti värien mukaan - kun en oikein muutakaan yhdistävää tekijää tälle päivitykselle keksinyt...

Heti pian joulun jälkeen sain superyllättävää postia Tampereelta. Keräilijäystäväni Leena Urkola lähetti minulle jälleen ranskalaista briard-antiikkia, jota en osannut enää edes odottaa...

Jo toinen vanha Viel a la Campagne -lehti, jonka kannessa komeilee briard! (Se edellinen oli se sata vuotta vanha.)

Ja mikä mahtava sattuma - kannessa on käytetty punaista painoväriä! Muistatte varmaan meidän valko-punaisen keittiön... Ajatukseni on, että otan tuosta kannesta värivalokopion ja teen siitä punaisen briard-taulun keittiöön.

Lehti on vuodelta 1936 ja kysymyksessä on paimen(/palvelus)koirarotuja esittelevä erikoisnumero. Briardin lisäksi lehdessä esitellään myös muita ranskalaisia paimenkoirarotuja (beauceron, pyreneittenpaimenkoira, pyreneittenkoira, picardienpaimenkoira) sekä muita rotuja, mm. saksanpaimenkoira, belgianpaimenkoirat, dobermanni, snautserit, collie ja bordeauxindoggi.

Briardeja:

Briardin hoitoa:

Tässä kuvasarjassa minusta oli hauskaa tuo juuriharjalla harjaaminen... Olisikohan se ihan toimiva väline myös tämän päivän briardeille?? Pitäisiköhän kokeilla... Kuvasarjan innoittamana tein kuitenkin pitkästä aikaa sukkapuikkojakauksen myös Hunkan selkään.

Sitten vähän vihreitä kuulumisia...

Meidän isommasta, vihreästä vessasta on sitten tullut tämän näköinen. Pesualtaaksi hankittiin Svedbergsin 90-senttinen laineallas Indigo-sarjan tammilaatikoilla. Ei sitä sitten muuta osannut ottaa... Kun on kerran omistanut Svedbergsit, eivät mitkään muut miellyttäneet enää silmää. Kaikki muu vessassa säilyikin sitten ennallaan ja pideekin meillä vielä on, vaikka sen oma vesihana on poistettu. Uusi käsisuihku yltää pideeseen ihan hyvin ja ajattelin, että joskus voisin pestä siinä omia varpaitani sekä Hunkan partaa!

Lisää punaista:

Meidän keittiön ikkunasta näkyy naapurin vanhan ulkorakennuksen seinä, joka on punainen. Tänä aamuna näin ikkunasta, kun orava oli aterioimassa pikkulinnuille laitetuilla talipalloilla. Ensin se kiikkui pää alaspäin palloilla. Sitten meni oksalle nököttämään ja syömään.

Iltapäivällä käytiin Hunkan kanssa mittaratatiellä (metsäautotie, jonne pääsee vielä autolla) lenkillä. Pitkästä aikaa otin mukaan myös kameran - nyt kun on viime aikoina ollut ihan mahtavia lumisia puita. Jos vaikka saisin istutettua Hunkankin siihen nättiin maisemaan...

Mutta aika pian tuli se sama tunne kuin aina ennenkin. Musta möykky valkoisella hangella.

Liikekuvistakaan ei saa oikein mitään...

Ei auttane muu kuin odotella ajan kulumista ja kevään tulemista... Tai ehkä pikemminkin kevättalven tulemista... Pakkaspäiviä, mutta jolloin aurinko räköttää... täydeltä terältä... niin että silmiin koskee. Sehän on jo kohta!

Jotenkin minulla on jo ihan selvästi semmoinen kevätmieli... kun talvipäivänseisaus oli ja meni.

Odotan ihan innolla kevään tulemista, lumien sulamista ja pihan paljastumista lumen alta. Ensimmäinen kevät tässä talossa! Mitenkähän piha alkaa herätä tuolta lumen alta... Tuskin maltan odottaa!!!

Mutta lopuksi vielä talvisiin ja arkisiin asioihin...

Ensi viikonloppuna Kajaanissa on taas Tamminäyttely ja minulle se tietää sitä, että viikonloppua ei oikeastaan olekaan...

Luojan kiitos viikonlopuksi on luvattu ihan inhimillistä keliä, pakkasta noin 6 astetta. Eli eiköhän sitä tästäkin viikonlopusta hengissä selvitä.

Hunkaa en ilmoittanut.

Näyttelyfiilis vissiin vähän kateissa.